Köyhyyden väheneminen ei aina vahvista sananvapautta

Surullisia esimerkkejä riittää. Vapun alla Bangladeshissa murhattiin raa'asti maan ainoan seksuaalivähemmistöjen asiaa ajaneen lehden päätoimittaja.

Meksikossa toimittajia murhaavat rikollisjengit – mahdollisesti viranomaisten siunauksella – ja rikokset jäävät miltei aina rankaisematta. Turkissa toimittajien pidätykset yltyvät hälyttävää vauhtia.

Etelä-Afrikan uusi turvallisuuslaki sallii tietovuotajan vangitsemisen vuosikymmeniksi. Kyseessä on ensimmäinen apartheidin jälkeen säädetty laki, joka rajoittaa vaivalla saatuja vapauksia.

Verukkeita ja pimitystä

Ranskassa, Belgiassa ja muualla valtiovalta vetoaa epämääräisin turvallisuusuhkiin rajoittaessaan kansalaisten vapauksia. Tarve torjua terrorismia netissä poikii yhä hurjempia esityksiä Yhdysvalloissa ja YK:ssa. Samaan aikaan pelkästään islamistinen Isis tekee arviolta 90 000 postausta päivässä.

Netin sääntely ei kuitenkaan rajoitu terrorismiin tai sisällissotiin. Myös esimerkiksi teollisuusonnettomuuksia tai hallituksen korruptiota koskevia uutisia voidaan pimittää. Kiina haluaa kieltää kokonaan ulkomaisen omistuksen verkkomediassa.

Myös kaupalliset paineet aiheuttavat sensuuria. Kun kenialainen päivälehti erotti päätoimittajansa, moni näki taustalla pelkoa mainostulojen hupenemisesta lehden suorasanaisuuden vuoksi.

Kunnianloukkaussyytteillä on vaiennettu ihmisiä kautta historian. Yhdysvalloissa on presidentinvaalikampanjan tuoksinassa ehdotettu tällaisen syytteen nostamisen helpottamista.

Ei aina oikeassa

Vapaan ja riippumattoman median on pitkään uskottu olevan olennainen osa demokratiaa. Myös kehitysmaita on haluttu ohjata sille tielle.

En ole kuullut yhtään uskottavaa selitystä sille, miksi asia ei olisi edelleenkin näin. Harva päättäjäkään suostuisi sanoman julkisesti, että hän ei usko lehdistönvapauteen. Moni kuitenkin piilottaa saman viestin epämääräisten turvallisuusuhkien alle.

Kansainvälinen painostus toimi viime vuonna Indonesiassa, jonka hallitus saatiin luopumaan ulkomaisten journalistien toiminnalle kaavailemistaan rajoituksista.

Pohjoismaiden esimerkki kertoo, että myös itsesääntely voi olla hyväksi. Journalismin etiikkaa valvova julkisen sanan neuvosto toimii niin toimittajien, yleisön kuin muidenkin asianosaisten eduksi. Se myös muistuttaa, että vaikka sananvapaus turvaa journalistin oikeudet, se ei tarkoita, että tämä olisi aina oikeassa.

Päättäjien pitäisi kaikkialla tunnustaa vapaa lehdistö vallan vahtikoiraksi, jonka tukahduttaminen murentaa heidän oman valtansa perustaa.

*Farhana Haque Rahman on uutistoimisto IPS:n pääjohtaja.