Rooma (IPS/ Degrees of Latitude – Elena Pasquini) Abdulwahab Tahhan on syyrialainen toimittaja, joka joutuu seuraamaan kotimaansa tapahtumia maanpakolaisena Britanniassa. Hän raportoi ulkopuolisten ilmaiskujen seurauksista toimittajien perustamalla Airwars-sivustolla. ”Autamme ihmisiä ymmärtämään sodan kulkua paremmin”, Tahhan kuvaa työtään. ”Haluan keskittyä humanitaariseen näkökulmaan ja siviiliuhreihin, jotka jäävät valtamediassa vähälle huomiolle.” Tahhan varttui Aleppossa seitsenlapsisen perheen nuorimmaisena. Hän opiskeli englantia ja kirjallisuutta. Journalismi kiinnosti, mutta hän pysyi siitä erossa vuoteen 2011, koska ei halunnut joutua ”välittämään propagandaa”. Kun arabikevään liikehdintä alkoi Syyriassa, Tahhan ryhtyi kääntämään tekstejä ja videoita arabiasta englanniksi salaiselle Facebook-sivustolle, joka välitti ulkomaille tietoja Syyrian pidätyksistä ja neuvoi mielenosoittajille turvallisia toimintatapoja. ”Se ei ollut ammattijournalismia, koska siitä kiinnijääminen olisi ollut liian vaarallista. Jos henkilöllisyytesi paljastuu, sinut etsitään ja perheesi myös.” Kontaktit ovat työnsaannin avain Tahhan pakeni Turkkiin, mistä sai viisumin Britanniaan. Journalistisen uransa hän aloitti jo Turkissa toimimalla fikserinä, tulkkina, kääntäjänä, kirjoittajana ja tuottajana. Hän oli mukana tekemässä palkittua dokumenttifilmiä The Suffering Grassers. Työnsaanti Britanniasta oli kuitenkin vaikeaa. ”Minulla oli tarvittavat tiedot ja taidot, mutta kontaktit puuttuivat.” Pelastukseksi koitui Refugee Journalism Project, jota London College of Communication toteuttaa yhdessä Migrants Resource Centren kanssa. ”Journalismissa pätee vanha sanonta: ei ole tärkeää, mitä tiedät vaan kenet tunnet. Yritämme tasoittaa kuilua mentoroinnin, työpajojen ja työkokeilujen avulla”, projektin mediakonsultti Vivienne Francis selittää. Hankkeeseen on osallistunut 36 eri puolilta maailmaa paennutta toimittajaa, joista osa asuu Lontoossa ja osa hallituksen hajasijoituspolitiikan tuloksena ympäri Britanniaa. ”Moni tunsi olonsa eristetyksi, mihin olemme koettaneet vastata järjestämällä mentorointia netin välityksellä ja etsimällä heille kontakteja paikallisiin toimittajayhteisöihin”, Francis kertoo. Uusia näkökulmia jutuntekoon Pakolaisjournalistit tarvitsevat tukea, mutta he myös tuovat arvokkaan lisän uutistoimitusten työhön, Tahhan muistuttaa. ”Jutun teko Syyriasta helpottuu, jos mukaan tulee syyrialainen, joka osaa arabiaa, tuntee paikallista kulttuuria ja maantiedettä ja pystyy tarkistamaan tietoja.” Tahhan korostaa, ettei ole kyse eurooppalaisten toimittajien työn mestaroinnista vaan uusien lähteiden, näkemysten ja perspektiivien tarjoamisesta. Hän sanoo järkyttyneensä siitä, miten paljon enemmän täällä kiinnitetään huomiota pommituksiin ja terroristien tappamiseen kuin pommitusten siviiliuhreihin. Francis muistuttaa, että pakolaistoimittajien voimavarojen käyttöön saaminen vaatii kokonaisvaltaista asennetta. ”Jo pelkkä turvapaikkaprosessi vie heiltä paljon voimia.” Tahhanin mielestä tärkeintä on avata tulijoille kontakteja ja turvallinen toimintaympäristö, jossa näkemyksiään voi ilmaista vapaasti. ”Vaikka Euroopassa on sanan- ja lehdistönvapaus, pitää muistaa, että me tulemme maista, joissa valtaapitävien arvostelu on tukahdutettu.” *** Myös monilla Suomeen saapuneilla turvapaikanhakijoilla on media-alan osaamista. Journalistiliitto tukee Viestintä ja kehitys -säätiön #Betternewsmedia -hanketta: https://vikes.fi/betternewsmedia Avainsanat: IPS Kansainvälinen Maahanmuuttajat Monikultturisuus