Uusimmat

Yrittäjyyden varsinaisena esteenä eivät ole liialliset säännöt vaan niiden epämääräisyys, kirjoittaa Journalistiliiton tiedottaja Jaakko Kilpeläinen.

Tasa-arvo-ongelma, joka tukahduttaa yrittäjyyshaaveet

Suomalaisen yrittämisen vaikeudesta on puhuttu niin pitkään kuin muistan. Yrittäjyydestä aikoinaan haaveillessani minuakin peloteltiin sillä, kuinka liiat säännöt ja rajoitukset tekevät kaiken vaikeaksi, byrokratia tukahduttaa luovuuden ja verottaja vie tuhkatkin pesästä. Kokemukseni olivat myönteisempiä, kun pelottelusta piittaamatta vuonna 2008 perustin toiminimen.

Sain työvoimatoimistosta (joita nykyään kutsutaan TE-toimistoiksi) ja uusyrityskeskuksesta ilmaiseksi kaiken tarvitsemani tiedon. Olin tehnyt freelance-toimittajan työtä verokortilla jo vuosia, joten verkostoja, työvälineitä ja kokemusta ei tarvinnut haalia tyhjästä. Vaikka toimeentulon keinoja oli jo valmiina, sain työvoimatoimistolta starttirahaa monta sataa euroa kuussa, ensin puoli vuotta ja vielä jatkohakemuksella neljä kuukautta.

Samalla kuitenkin huomasin, kuinka hyvästä tuurista tämä kaikki oli kiinni. Toisella paikkakunnalla samoihin aikoihin toiminimen perustanut kollega kertoi joutuneensa käymään kuukauden pituisen yrittäjyyskurssin saadakseen starttirahaa. Itse kävin vain muutamassa neuvontatapaamisessa, niissäkin vapaaehtoisesti.

Ennen starttirahan hakemista olin saanut vinkin työvoimatoimistosta, jossa kannattaa asioida – eräissä muissa toimistoissa rahahanat olisivat kuulemma tiukemmalla. Toimiston virkailija Tiina* kertoi, että hänellä on tapana myöntää starttiraha heti kättelyssä kuudeksi kuukaudeksi. Tiinan mukaan viereisessä huoneessa työskennellyt Paavo* jakelee lähinnä neljän kuukauden päätöksiä.

Joitain päiviä myöhemmin vein starttirahahakemuksen liitteineen henkilökohtaisesti Tiinalle, ettei se vain päätyisi Paavon pöydälle.

Se, että tukipäätös riippui toimistosta ja jopa virkailijasta, kuulosti mielestäni tasa-arvo-ongelmalta. Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, ongelma ei näytä ratkenneen.

 

Kuvittele, että verovirkailija voisi vapaan harkintansa pohjalta, tuloistasi riippumatta, luokitella sinut miljonääriksi ja tällä perusteella nostaa veroprosenttisi maksimiin. Tai että työttömyysturvasi maksaminen lopetettaisiin, kun TE-toimiston virkailija päättää kutsua sinua päätoimiseksi yrittäjäksi, koska jokin satunnainen työkeikka on poikinut sinulle satasen kuukausitulot. Tai että oikeutesi terveydenhoitoon evättäisiin jonkin yhtä arvaamattoman luokituksen seurauksena.

Keskimmäistä esimerkkiä ei tarvitse edes kuvitella. Eräs työtön journalisti menetti taannoin työttömyysturvansa, koska oli erehtynyt kirjoittamaan lehtikolumnia. Kolumni vaati työaikaa kolme tuntia kuukaudessa ja tuotti samassa ajassa noin sata euroa. Silti TE-keskus luokitteli henkilön ”päätoimiseksi yrittäjäksi”, ja sellaiselle ei etuuksia makseta. Täysi toimettomuus olisi ollut turvallisempaa.

Jos kolme tuntia kuussa määrittää työn päätoimiseksi yrittäjyydeksi, olisi kiva tietää, millainen toiminta ei ole TE-keskuksen mielestä päätoimista eikä yrittäjyyttä. Harrastus, jolla ei tienaa senttiäkään? Ei välttämättä sekään.

Yle uutisoi toukokuun alussa työttömästä media-assistentista Tommi Ignatiuksesta, joka tekee musiikkia saamatta siitä minkäänlaisia tuloja. TE-toimisto totesi tämän musiikinharrastajan päätoimiseksi yrittäjäksi ja ilmoitti harkitsevansa yli 8 000 euron etuuksien karhuamista takaisin.

Kysyin tätä kirjoitusta varten Ignatiukselta lisätietoja ja pyysin saada Ylen jutussa mainitut TE-keskuksen päätökset nähtäväkseni. Selvisi, että Ignatiuksen tekemän valituksen jälkeen TE-keskus on perunut aikeensa maksettujen tukien takaisinperinnästä ja kohtuullistanut näkemystään Ignatiuksen ammatillisesta statuksesta. Nyt hänen yrittäjyytensä on arvioitu sivutoimiseksi, mikä mahdollistaa edes pienet etuudet.

Yritystä tai ansiotuloja Ignatiuksella ei tosin edelleenkään ole, vain haave työllistyä jonakin päivänä musiikin parissa.

 

Vallanpitäjät ovat pitkään juhlapuheissaan tsempanneet suomalaisia yrittäjyyteen. Nyt jonkinlaista tsemppiä on nähtävissä myös päätöksenteossa.

Hallituksen puoliväliriihen päätökset enteilevät parannuksia itsensä työllistäjien ja työttömien elämään. Tavoitteena on muun muassa tarjota työttömille mahdollisuus harjoittaa yritystoimintaa neljä kuukautta saaden samalla työttömyysetuutta.

Erityisen tärkeää tässä niin kutsutussa yrittäjyyspaketin päivityksessä olisi viimeinkin varmistaa, että nämä mahdollisuudet avautuvat kaikille tasapuolisesti. Sivutoiminen yrittäjähän on tähänkin asti voinut saada soviteltua työttömyysetuutta, kun taas päätoiminen on jäänyt kokonaan tukia vaille. Kuten aiemmista esimerkeistä voi päätellä, tasa-arvo-ongelma yrittäjän työttömyysturvassa onkin liittynyt sivu- ja päätoimisuuden mielivaltaiseen määrittelyyn.

Yrittäjyyden esteenä eivät mielestäni ole liialliset säännöt, joilla minua aikoinaan peloteltiin. Varsinainen ongelma on sääntöjen epämääräisyys ja viranomaisten liika pelivara niiden tulkinnassa. Tästä seuraa epätietoisuus siitä, kannattaako yrittäjyyttä kokeilla tai voiko siitä edes haaveilla.

Sekä TE-keskusten virkailijoille että työttömille on oltava nykyistä selvempää, millä perusteilla mitäkin tukia myönnetään ja kuinka paljon itseään saa työllistää ennen kuin tukien piiristä putoaa. Tarvitaan selkeät lakipykälät ja niiden yksiselitteiset tulkintaohjeet.

TE-toimiston Paavon* on oltava päätöksissään samoilla linjoilla kuin naapurihuoneen Tiinan*.

 

* Nimet muutettu