Uusimmat

Naistoimittajiin kohdistuva uhka vaarantaa sananvapauden

YK, New York (IPS – Tharanga Yakupitiyage) Naistoimittajien ei tarvitse lähteä konfliktialueille kokeakseen väkivaltaa ja uhkailua, sillä sitä tulee vastaan kaikkialla.

New York Timesin toimittaja Kim Barker julkaisi vapun alla kirjan aiheesta. Barker käsitteli teemaa myös lehtikolumnissaan http://www.nytimes.com/2011/02/20/opinion/20barker.html?_r=0 ja sai nettikommentteja, joiden mukaan hän on niin lihava ja ruma, ettei kukaan haluaisi raiskata häntä.

Committee to Protect Journalists (CPJ) valitsi Attacks on the Press -julkaisusarjansa aiheeksi tänä vuonna naistoimittajiin kohdistuvan nettikiusaamisen sekä fyysisen ja seksuaalisen väkivallan.

Monissa maissa naistoimittajalle ei riitä pelkkä ammatinvalinta. ”Toiminta lähenee aktivismia yhteiskunnissa, joissa naisten on taisteltava sekä oikeudesta omaan ruumiiseensa ja että journalistiseen ammattiin”, sanoo egyptiläinen toimittaja Rawya Rageh.

Netissä nimettömänä

Naisiin kohdistuvat hyökkäykset tapahtuvat usein internetissä ja nimettömyyden suojissa.

Pew-tutkimuslaitoksen mukaan jopa 40 prosenttia netinkäyttäjistä on kokenut jonkinlaista kiusaamista. Uhreiksi joutuu myös miehiä, mutta naisten tapaukset ovat usein vakavampia ja sisältävät seksuaalista ahdistelua sekä väkivallalla uhkaamista. http://www.iwmf.org/intimidation-threats-and-abuse/

International Business Times -lehden Lähi-idän kirjeenvaihtaja Alessandria Masi kertoo CPJ:n kirjassa, että kirjoitettuaan kriittisesti Syyrian presidentistä Bashar al-Assadista hän joutui netissä hyökkäyksen kohteeksi ja häneltä tivattiin, monelleko henkilölle hän joutuu antamaan seksiä saadakseen juttunsa julkaistuksi. https://cpj.org/2016/04/attacks-on-the-press-my-islamic-state-social-network.php

Nettihäiriköinti paljastaa syvään juurtunutta seksismiä, sanoo oikeustieteen professori Danielle Keats Citron, joka on kirjoittanut kirjan Hate Crimes in Cyberspace.

Verkko vahvistaa stereotypioita, joissa miehillä on työpaikoilla määräävä rooli ja naiset ovat pelkkiä seksuaaliobjekteja, hän sanoo.

Raaka todellisuus

Kaikki häirintä ei jää nettiin. Kolumbialaisen sanomalehden varapäätoimittaja Jineth Bedoya Lima siepattiin ja raiskattiin vuonna 2000, kun hän oli paljastanut laittoman asekauppaverkoston.

Liberialainen Mae Azongo kirjoitti vuonna 2012 naisten sukuelinten silvonnan vaaroista. Hän alkoi saada tappouhkauksia ja joutui hakeutumaan piiloon yhdeksänvuotiaan tyttärensä kanssa. https://cpj.org/2012/03/cpj-urges-liberia-to-protect-threatened-journalist.php

Vuotta myöhemmin asemiehet haavoittivat libyalaista Khawlija al-Amamia. Hengissä selvinnyt Amami sai myöhemmin lisää tappouhkauksia, joissa vaadittiin häntä luopumaan journalismista.

CPJ muistuttaa, että seksuaalisiin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat toimittajat ovat myös uhan alla. Alan ainoaa lehteä Bangladeshissa toimittanut Xulhaz Mannan murhattiin huhtikuun lopulla raa’asti kotonaan.

Koulutusta turvaksi

Seksuaalisen väkivallan uhka on kauan karkottanut naisia journalismista, sanoo CPJ:n varapuheenjohtaja ja AP-uutistoimiston toimituspäällikkö Kathleen Carroll. Hänen mukaansa keinoja uhkien torjuntaan kutenkin löytyy.

Hyvä koulutus ja kunnon työvälineet kuuluvat kaikille toimittajille, hän listaa. Lisäksi naisia voidaan valmentaa turvallisuuskoulutuksella toimintaan vihamielisessä ympäristössä. Koulutus sisältää roolipelejä, riskien arviointia ja viestinnän suunnittelua.

Riskit eivät saa estää naisjournalistien työtä, vakuuttaa myös kirjan aiheesta tehnyt Barker. ”Mitä useampi nainen on kentällä, sitä enemmän tärkeitä tarinoita kuulemme.”

”Meidän sanamme voivat antaa innoitusta tai haudata toivon ikiajoiksi”, uskoo myös Kolumbiassa kidnapatuksi joutunut Bedoya Lima.