Uusimmat

Verkkovihaselvitys listaa toimenpiteitä vihapuhetta vastaan

Journalistiliiton valtuusto käsitteli kevätkokouksessaan hallituksen nimeämän työryhmän verkkovihaselvitystä. Työryhmä esittää lukuisia konkreettisia jatkotoimia vihapuheen voittamiseksi.

VERKKOVIHASELVITYS

Journalistiliiton valtuusto hyväksyi järjestäytymiskokouksessaan joulukuussa 2018 Suomen freelance-journalistien (SFJ) aloitteen selvittää, millaisia uusia tukimuotoja liitto voisi tarjota uhkailun ja verkkovihan kohteeksi joutuneille jäsenilleen ja keskittyä selvityksessä erityisesti niiden journalistien tilanteeseen, jotka eivät ole pysyvässä työsuhteessa. Valtuusto hyväksyi myös ponsiesityksen, jossa toivottiin selvitystä jo kevätvaltuuston käsittelyyn.

Hallitus nimesi ensimmäisessä kokouksessaan selvitystä tekemään työryhmän Ville Hänninen, Satu Vasantola, Rami Lindström ja Juha Rekola (sihteeri). Työryhmä totesi tehtäväkentän ja esitettävien toimenpiteiden kirjon erittäin laajaksi ja monitahoiseksi. Tässä selvityksessä ei enää nähty tarvetta tunnetun tilanteen laajaan esittelemiseen eikä työryhmällä ollut aikaa eikä resursseja kunkin identifioidun toiminnon yksityiskohtaiseen suunnitteluun tai budjetointiin.

Haluamme kuitenkin korostaa, että mikään ei viittaa siihen, että yhteiskunnan polarisoituminen, yleinen vihapuhe ja organisoidut vihakampanjat journalisteja vastaan olisivat väliaikainen tai poistumassa oleva ongelma. Päinvastoin. Siispä kyseessä ei ole Journalistiliitollekaan parin vuoden projekti, vaan pysyväisluonteisen toiminnan suunnittelu, joka on koko liiton tehtävä.

Toimittaja Johanna Vehkoon Oulun käräjäoikeudessa 12.4. saama tuomio on heikentänyt journalistien mahdollisuuksia tehdä työtään vailla pelkoa häirinnästä, painostuksesta ja uhkailusta. Tällä hetkellä tuomio toimii yllykkeenä nettihäiriköille, jotka pyrkivät käyttämään oikeuslaitosta kiusantekonsa välikappaleena. Tapauksesta olisi hyvä saada pätevä ennakkopäätös korkeimmasta oikeudesta.

Tämä selvitys kokoaa suositeltavien toimenpiteiden kirjon ja esittää tiekartan luomista jatkotoimille.

Jatkotoimien osa-alueiksi valikoituivat:

a) Tukirahaston perustaminen
b) Liiton oikeusturva-apu
c) Ohjeet ja neuvonta
d) Vapaaehtoiset SOS-ryhmät
e) Yhteistyö työnantajan kanssa
f) Yhteistyö muiden tahojen kanssa
g) Vaikuttamistyö

Nämä osa-alueet ovat keskenään erimittaisia ja suurinta osaa niistä toteutetaan jollain tavalla jo nyt. Selvitystyöryhmä näkee tukirahaston perustamisen, oikeusturva-avun ja ohjeiden ja neuvonnan järjestämisen konkreettisista tehtävistä kiireellisimpinä, todeten samalla, että hallitusohjelmaan vaikuttamistyön on oltava pitkällä jo ennen selvityksen valmistumista.

Työryhmä esittää, että valtuusto vastaanottaa selvityksen ja velvoittaa hallituksen tekemään sen pohjalta kunkin osa-alueen jatkotoimista konkreettisen suunnitelman resursointeineen.

A) TUKIRAHASTON PERUSTAMINEN

Usealla taholla on pohdittu erityisen rahaston perustamista tukemaan vaikeissa ja nopeissa uhkatilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi mahdollisuutta myöntää tietyillä ehdoilla avustusta esimerkiksi oikeudenkäyntikuluihin, monenlaiseen ammattiapuun ja ansionmenetyksiin.

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes olisi rahaston hallinnointiin järkevin taho siksi, että se olisi käsivarren mitan päässä Journalistiliitosta, mikä mahdollistaa joustavamman toiminnan. Silloin rahasto voisi auttaa tilanteissa, joihin liiton suora oikeusturva-apu ei yllä.

Jokes on jo alustavasti todennut voivansa hallinnoida rahastoa ja vastata sen päätöksenteosta, kunhan rahaston toiminnan muodot ja rajat ensin selkiytetään ja Journalistiliitto osallistuu osaltaan rahaston alkupääoman kartuttamiseen. Rahaston hoitokunnassa olisi viisasta hyödyntää säätiön hallituksen ulkopuolista asiantuntemusta.

Jokes on itse tehnyt päätöksen 10 000 euron budjetoinnista rahastoon vuoden 2019 osalta, mikäli mukaan lähtee muita tahoja. Laaja osallisuus lisäisi toiminnan legitimiteettiä ja toisi sille myös huomiota.

Yhteistyö Jokesin kanssa rahaston perustamiseksi on syytä laittaa käyntiin välittömästi. Lähtökohtana on, että Journalistiliiton ja Jokesin lisäksi lahjoituksia saataisiin keskeisiltä työnantajilta ja heidän järjestöiltään ja säätiöiltään. Myös yksityisten lahjoitusten mahdollisuus on oleellinen.

B) JOURNALISTILIITON OIKEUSTURVA-APU

Journalistiliiton nykyinen oikeusturva-apu on hyödyllinen, mutta ei täydellinen työkalu. Tämä jäsenpalvelu on syytä käydä kokonaisuutena läpi nimenomaan verkkovihan kohteeksi joutuneen näkökulmasta. Liiton toimistoon tarvitaan nimetyt yhdyshenkilöt, jotka tuntevat erityisesti tätä ongelmakenttää.

Journalistin työhön kuuluu nykyään monenlaisia tehtäviä, jotka eivät suoraan liity varsinaiseen perinteiseen jutuntekoon. Erityisesti freelancerin täytyy markkinoida töitään ja brändätä itseään, osallistua projekteihin, olla läsnä sosiaalisessa mediassa. Voidaanko tämänkaltaiset tehtävät luokitella oikeusturva-avun yhteydessä journalistin työhön liittyviksi?

Liiton vakuutusturva kattaa vain työ- tai toimeksiantosuhteisiin liittyvät riitatapaukset eikä lainkaan rikostapauksia. Oikeusturvavakuutuksen ehtoja tulee tarkastella mm sen suhteen, voiko vakuutusta laajentaa kattamaan rikostapaukset ja voiko maksimikorvausta kasvattaa vastaamaan kasvaneita oikeudenkäyntikustannuksia?

C) OHJEITA JA NEUVONTAA

Tiedon puute on yksi vihapuheen kanssa tekemisiin joutuvan suurimmista ongelmista. Siksi tarvitaan ohjeita ja neuvontaa. Ruotsissa on perustettu Fojo-instituutin yhteyteen verkkosivusto https://fojo.se/demokratijouren jonne on koottu paljon tietoa ja jota tutkimalla voi päästä neuvontakokonaisuuden suunnittelussa alkuun. Verkkopalvelun lisäksi tarvitaan puhelinpäivystystä.

Rikosilmoituksen tekeminen on tärkeää, mutta kokemus osoittaa, että se ei suinkaan aina johda mihinkään. Tarvitaan helppo alhaisen kynnyksen ilmoitusmekanismi, jolla pienemmätkin vihamyrskyt ja uhkailutapaukset saadaan vähintäänkin liiton tietoon.

Kunnollisen rikosilmoituksen tekeminen on työlästä ja edellyttää tietoa mm viharikoksen, rasistisen motiivin ja vainoamisen tunnusmerkistöistä ja seurauksista. On hyvä myös tunnistaa erilaiset kiusaamistavat ja miten organisoidut vihakampanjat yleensä etenevät. Omia ohjeaiheitaan voivat myös olla, tietoturva, identiteettivarkaudet, lähteiden suojaaminen, turvakiellon hankkiminen ja perheen suojaaminen.

Verkkosivuston suunnittelu ja rahoituksen hankinta voidaan aloittaa välittömästi.

D) VAPAAEHTOISTEN SOS-RYHMÄT

On syytä koota ja kouluttaa vapaaehtoisia, jotka voivat nopeasti antaa ensiapua vihavyöryn kohteeksi joutuvalle. Erityisen tärkeää tämä on vailla vakituisen työyhteisön tukea oleville freelancereille. SOS-ryhmäläiset voivat perata uhrin some-tilejä, heillä on vähintään tieto siitä mistä mitäkin apua saa, he osaavat auttaa rikosilmoituksen tekemisessä jne… Ideaalitapauksessa meillä on listalla pro bono -juristeja, jotka tarjoavat juridista ensiapua maksutta.

SOS-ryhmien kokoaminen voi tapahtua monin tavoin. Erilaisia tukiryhmiä toimii jo nyt, mutta verkosto ei synny hetkessä. Ideaalitapauksessa vapaaehtoinen, osaava auttaja löytyy läheltä, siksi journalistiyhdistyksillä voi olla tässä työssä suurikin rooli. Vapaaehtoisten koulutus on otettava vakavasti, samoin heidän henkisen toimintakykynsä ylläpitäminen.

E) YHTEISTYÖ TYÖNANTAJAN KANSSA

Työntekijän suojelu on ensisijaisesti työnantajan ja freelancerin toimeksiantajan vastuulla. Tämän työnantajat ymmärtävät vaihtelevasti. Tiedon ja toimintaohjeiden puute on silläkin puolella suuri ongelma, joka heijastuu joskus asenteisiin.

Journalistiliiton ja Medialiiton yhteiset ohjeet ovat hyvin yleisluontoiset vuodelta 2013. Ne tulee päivittää käyttäen pohjana tuoretta tietoa ja parhaita käytäntöjä, tavoitteena kenties yhteinen opas, joka ottaa huomioon periaatteen kohdella freelancereita kuin omia työntekijöitä. Kevään 2019 aikana on useampikin taho (mm TS-rahasto, Oikeusministeriön Against Hate -hanke, arkkipiispa Kari Mäkisen johtama vihapuhetyöryhmä) tekemässä verkkoon omia ohjeistuksiaan verkkovihan varalta, myös niitä voi käyttää hyväksi. Myös muilla ammattijärjestöillä ja muiden maiden journalistiliitoilla on hyvää aineistoa asiasta.

Työnantajille ja freelancereiden toimeksiantajille on syytä korostaa, että voimakas ja varsinkin pitkään jatkuva verkkoviha aiheuttaa lähes poikkeuksetta ongelmia työkyvyssä ja henkisessä jaksamisessa. Työnantajan ja toimeksiantajan on näissä tilanteissa aktiivisesti tarjottava apua ja ohjattava toimittaja tuon avun piiriin. On syytä kiinnittää huomiota auttajien osaamiseen asiassa. Suomessa on hyvin vähän terveydenhuollon asiantuntijoita, joilla on osaamista verkkovihasta. Harva työterveyslääkäri tai -hoitaja on pysynyt ajan tasalla ilmiön kehityksessä. Myös työterveydenhuolto tarvitsee koulutusta vihavyöryn käsittelemisessä. Ohjeistusta laadittaessa on hyvä kerätä lista osaavista auttajatahoista.

F) YHTEISTYÖTÄ MUIDEN TAHOJEN KANSSA

Oman alan työnantajien lisäksi on useita muita potentiaalisia yhteistyötahoja, joiden kanssa toimimalla voimme leventää hartioitamme. Tieteentekijöiden liitto on ollut aktiivinen tutkijoiden kohtaaman vihapuheen selvittämisessä, Lakimiesliitto on törmännyt tilanteeseen, kun syyttäjillä ja tuomareilla alkaa olla sama ongelma. Palvelu- ja hoitoaloilla väkivallalla uhkaaminen on tuttua jo vanhastaan. Olisiko muiden ammattijärjestöjen kanssa kehitettävissä yhteistyötä Itset-ryhmän malliin?

Muita luontevia yhteystyötahoja voivat olla esimerkiksi verkkovihan uhrien tueksi perustettu Meitä ei vaienneta ry, Someturva, Turvaverkko-hanke ja Rikosuhripäivystys.

Organisoitu verkkoviha journalisteja vastaan on laaja ja kansainvälinen ilmiö. Sen vuoksi yhteistyö kansainvälisten journalistijärjestöjen puitteissa on välttämätöntä ja solidaarisuustyö Viestintä ja kehitys -säätiön kautta lisää tietoamme asiasta. Tietoa ja yhteistyökumppaneita löytyy myös informaatiovaikuttamisen ilmiöihin erikoistuneilta tahoilta.

G) VAIKUTTAMISTYÖ

Journalistin uhkaaminen hänen työnsä takia ei ole vain henkilön vaan vapaan tiedonvälityksen uhkaamista. On käynyt selväksi, että syyttäjä, poliisi, lainsäädäntö tai suomalainen yhteiskunta ylipäätään ei ole valmistautunut vihapuheongelman ratkaisemiseen tai nettitrollien kitkemiseen. Vihapuhetta käsitellään kevään aikana useassa eri työryhmässä, mutta edelleen tarvitaan laajamittaista ja monitasoista yhteiskunnallista vaikuttamistyötä.

Journalistiliiton tulee laatia hallitusohjelmatavoitteita laajempi ja konkreettisempi tavoiteohjelma lain, viranomaistoiminnan ja politiikan saattamiseksi ajan tasalle – ja laajentaa jo nyt aktiivista vaikuttamistyötään ohjelman toteuttamiseksi, yhteistyössä muiden saamaan suuntaan vaikuttavien tahojen kanssa.