Mazar-e-Sharifissa tehtiin 11. maaliskuuta hyökkäys lehdistötapahtumaan, jossa oli koolla paikallisia journalisteja eri medioista. 3 ihmistä kuoli ja 30 haavoittui, joukossa 16 toimittajaa. Hyökkäyksen otti nimiinsä IS-KP, joka on Isis-järjestön paikallinen haara. Kuva: Paikalla olleet toimittajat/IPS Kuva: Bryssel (IPS – Gie Goris) Afganistanilaiset journalistit viettivät kansallista juhlapäiväänsä 18. maaliskuuta. Tänä vuonna juhlittavaa oli erityisen vähän, koska toimittajat ovat yleisten rajoitusten sekä yltyvän vainon ja hyökkäysten kohteena. Joukko afgaanitoimittajia kuitenkin kokoontui Brysselissä, mikä oli osoitus kyvystä selvitä vaikeissa muutostilanteissa. ”Olen aina viihtynyt työpöytäni ääressä. Koska olen aika sisäänpäin kääntynyt luonne, tuntikausien istuminen näytön äärellä Tolo Newsin toimituksessa tuntui enemmän siunaukselta kuin kiroukselta – siis vuoden 2021 elokuun 15. päivään asti, jolloin Afganistanin maailma alkoi murentua”, Seyar Sirat kertoi. ”Sinäkin aamuna jatkoin työtäni keskittyneesti, kunnes sain tiedon, että presidentti Ashraf Ghani on lähtenyt maasta. Uutinen toi kyyneleet joidenkin silmiin, minut se ajoi liikkeelle.” Afgaanitoimittajien kokoontuminen oli ensimmäinen Kabulin jouduttua Talibanin käsiin. Jotkut osanottajat saapuivat paikalle Afganistanista, toiset tulivat eurooppalaisista kaupungeista, joissa he nyt asuvat ja yrittävät tehdä työtä. Siratin sanoin ”koettavat aloittaa uuden elämän kuin vastasyntyneet vauvat.” Kieli ja ympäristö ovat uusia mutta perhesiteet kotimaahan vahvat. Henkiset haavat ovat syviä. ”Kabulin lentokentälle vievä tie oli yksisuuntainen. Paluuta ei ollut, emme voineet palata hakemaan vaatteita, tietokoneita tai muistiinpanojamme. Entinen elämä jäi taakse. Nuo kolme päivää lentokentän ympäristössä ovat elämäni traumaattisimmat hetket”, Sirat muisteli liikuttuneena. ”Teidät olisi pitänyt kaikki tappaa” Afgaanitoimittajilta ei traumoja puutu. Maan pohjoisosissa asuva kollega kertoi, että Mazar-e-Sharifissa tehtiin 11. maaliskuuta hyökkäys lehdistötapahtumaan, jossa oli koolla paikallisia journalisteja eri medioista. Afganistanin journalistien keskus vahvisti, että 3 ihmistä kuoli ja 30 haavoittui, joukossa 16 toimittajaa. Hyökkäyksen otti nimiinsä IS-KP, joka on Isis-järjestön paikallinen haara. ”Teidät olisi pitänyt kaikki tappaa”, valtaa pitävän Talibanin edustajat sanoivat sairaalaan viedyille journalisteille. EU:n Afganistanin-erityislähettiläs Tomas Niklasson puhui Brysselin toimittajatapaamisessa yhdistäen tuoreen tragedian ihmisoikeuksien ja laillisuuden rajuun heikkenemiseen Talibanin vallan alla. YK:n eritysraportoija Richard Bennett on kirjannut 245 lehdistönvapauden loukkausta elokuusta 2021 lähtien. Hyökkäysten ohella se kattaa pidätyksiä, mielivaltaisia kiinniottoja, pahoinpitelyä ja kidutusta. ”Useimmat teistä pitänevät lukua aliarvioituna”, Niklasson sanoi, ja läsnäolijat nyökkäsivät. Ongelmia oli jo ennen Talibania. ”Ainakin 120 koti- ja ulkomaista journalistia on surmattu Afganistanissa 20 viime vuoden aikana”, Afgaanijournalistien riippumattoman yhdistyksen johtaja Hujatullah Mujadidi muistutti. ”Afganistanissa oli vielä kaksi vuotta sitten 137 tv-asemaa, 346 radioasemaa, 49 uutistoimistoa ja 69 painettua lehteä. Niissä oli työpaikkoja noin 12 000. Jäljellä on hyvin vähän: 224 viestintä on lopettanut, ja vähintään 8 000 työntekijää – mukaan lukien 2 374 naista – menetti työnsä.” Naisten tila vietiin ”Olimme viimein raivanneet itsellemme tilan vuosisatoja jatkuneiden rajoitusten jälkeen”, sanoi Afganistanista paennut toimittaja Somaia Walizadeh. ”Se tila on taas viety meiltä. Harvoista naisten perustamista ja johtamista medioista muutama on vielä jäljellä, mutta niissä määräävät nyt miehet.” Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan Afganistanin 34 maakunnasta joka toisessa ei työskentele enää ainuttakaan naistoimittajaa, ja kaikista naisjournalisteista 80 prosenttia on työttömänä. 40 prosenttia viestimistä on lakannut olemasta, ja 60 prosenttia kaikista toimittajista on menettänyt työnsä elokuun 2021 jälkeen. Ulkomaille on paennut noin tuhat ammattikunnan jäsentä. Jos pyrkii harjoittamaan riippumatonta journalismia Afganistanissa, on jatkuvissa vaikeuksissa. ”Luotettavan tiedon saaminen ei ollut koskaan helppoa, mutta nyt se on lähes mahdotonta”, Walizadeh huomautti. Abid Ihsas tekee yhä työtä Afganistanissa. Hänen mukaansa toimittajat törmäävät siihen, että Talibanin taistelijat ”eivät tunne tai tunnusta riippumattoman median merkitystä.” Lisäksi koko nykyhallinto on äärimmäisen keskitetty ja hierarkkinen. ”Jokainen yksityiskohta ja tiedonmurunen täytyy joka kerta hyväksyttää korkeammilla viranomaisilla.” Epämääräisyys lisää itsesensuuria Ihsasin mukaan ongelman ydin on tarkoituksella luotu epämääräisyys. Varsinaista medialakia ei ole, vaan alaa säätelee kymmenkohtainen epäselvien sääntöjen kokoelma. ”Koskaan ei ole selvää, mikä on sallittua ja mikä ei. Se riippuu viime kädessä tilanteesta ja siitä, kenen kanssa olet tekemisissä. Säännöistä ilmoitetaan yleensä suullisesti ja tilannekohtaisesti. Se johtaa suoraan sensuuriin mutta myös liialliseen itsesensuuriin jatkuvan epävarmuuden vuoksi.” Maanpaossa elävä toimittaja Rateb Noori summasi maansa tilanteen: ”Se, että verrattain vähän journalisteja on vangittu, ei ole näissä oloissa hyvä uutinen. Se kertoo, miten tehokasta pelottelu on.” Epävarmuus vaikuttaa myös toimittajien vapaa-aikaan. ”Vaikeuksiin voi joutua jo siitä, että lähettää WhatsApp-viestin eteenpäin tai laittaa tykkäyksen Twitteriin tai Facebookiin”, Afganistanin journalistikeskuksen johtaja Ahmad Quraishi kertoi. Hänen mukaansa hyvin harvoja toimittajia kutsutaan lehdistötilaisuuksiin tai päättäjien puheille. ”Joukossa ei juuri ole naisia, ja jos on, he joutuvat ylimääräisiin tarkastuksiin.” Ammattikunta halutaan jakaa Fariba Aram lisäsi, että ulkomaisia toimittajia kohdellaan paljon paremmin kuin kotimaisia. ”Näyttää, että valtaapitävät haluavat yhä antaa itsestään tolkullisen kuvan ulkomaailmalle, vaikka kotona he suhtautuvat vihamielisesti kaikkeen journalismiin.” ”He yrittävät jakaa meidät: kansainvälinen vastaan kotimainen, maasta lähteneet vastaan jääneet, hyvä media vastaan paha media”, journalistijärjestön Hujatullah Mujadidi vahvisti. ”Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että toimittajat ja media puhuvat ja neuvottelevat jatkossakin yhdellä äänellä.” Laillisen aseman epävarmuus, sensuuri, tiedonsaannin vaikeudet ja taloushuolet muodostavat yhdessä lähes ylipääsemättömän esteen journalismille Afganistanissa. Sama koskee myös satoja afgaanitoimittajia, jotka yrittävät harjoittaa ammattiaan Euroopassa, Pakistanissa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa. He törmäävät samoihin esteisiin ja joutuvat miettimään tarkkaan, mitä tietoja välittävät. Aina on vaara, että kotimaahan jääneet perheenjäsenet joutuvat maksamaan heidän kertomistaan totuuksista. Brysselissä kuultiin tapauksesta, jossa afgaanitoimittajan piti kirjoittaa kansainväliseen uutispalveluun ilmastonmuutoksesta ja saastumisesta. Hän ei koskaan saanut pyytämiään tietoja – ainoastaan ilmoituksen, että hänen asuinpaikkansa on viranomaisten tiedossa. Maanpakoon vai ei? Miten Afganistanin tilanteeseen pitäisi reagoida – se osoittautui vaikeaksi kysymykseksi Brysseliin kokoontuneille toimittajille ja heitä tukeville järjestöille. ”Yli 20 vuotta vanhoja ongelmia ei voi ratkaista viikoissa”, arvioi Najib Paikan, joka sulki hiljan oman tv-asemansa Afganistanissa. ”Emme saisi ajatella, että tuemme Afganistanin mediaa auttamalla toimittajia maanpakoon. Siellä heistä tulee tavaralähettejä, taksinkuljettajia tai kokkeja, vaikka kotimaa tarvitsisi heidän ammattitaitoaan, sitoutumistaan ja rohkeuttaan”, Paikan jatkoi. Hänet palkittiin aplodein, vaikka kaikki tiesivät, että lähteminen on ainoa ratkaisu monille epätoivoisille journalisteille. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu rajalle, maanpaossa elävä media-aktivisti Wali Rahmani muistutti. ”Sadat toimittajat ovat juuttuneet Pakistaniin, missä he joutuvat etsimään ruokaa ja suojaa perheelleen. Heilläkin on oikeus kansainväliseen apuun.” (Inter Press Service) https://www.ipsnews.net/2023/03/press-freedom-illusion-todays-afghanistan/ Avainsanat: häirintä Journalisti Toimittajat ilman rajoja