Uusimmat

Kurditelevisiota tehdään talkoovoimin Syyriassa

Qamishli, Syyria (Karlos Zurutuza – IPS) Rudi Mohamed Amid vilkaisee papereitaan vielä kerran ennen suoran lähetyksen alkua. ”Hyvää huomenta, Kurdistan”, hän tervehtii ruuduntakaista yleisöään luontevasti kuin kokenut journalisti.

Tosiasiassa tuskin yhdelläkään Syyrian kurdien Ronahi-television työntekijöistä oli mediakokemusta ennen vuoden 2011 kansannousua.

Syyrian sisällissodan puhjettua kurdit ottivat etäisyyttä sekä presidentti Bashar al-Assadin hallitukseen että sitä vastaan taistelevaan oppositioon ja valitsivat kolmannen tien. Kesäkuussa 2012 al-Assad löysäsi otettaan maan suurimmasta vähemmistöstä ja kurdin kieli alkoi kukoistaa.

Koillis-Syyrian kurdialue on säilynyt suhteellisen rauhallisena, ja uusi aika on tarjonnut mahdollisuuksia, jotka olivat vuosikymmeniä mahdottomia kuvitellakaan. Kurdin kieli oli pitkään Assadin perheen – ensin isä Hafezin ja sitten poika Basharin – määräämässä käyttökiellossa. Nyt kurdia opetetaan koulussa ja sillä tehdään niin lehtiä kuin televisio-ohjelmiakin.

Insinööristä kuvaajaksi

Asiat ovat paremmin kuin ennen, mutta konflikti näkyy ja tuntuu myös Kurdistanin arjessa.
”Opiskelin öljyinsinööriksi Homsin yliopistossa, mutta palasin kotiin Kamishliin, kun sota alkoi”, kertoo Reperin Ramadan, yksi kolmesta Ronahin tv-kuvaajasta.

Jos Ramadan olisi jatkanut opintojaan tutkintoon saakka, hän olisi ehkä päässyt töihin Rumelanin öljykentille. Alue on ollut kurdien hallussa maaliskuun alusta 2013, mutta sen toiminta on sodan vuoksi hiipunut. Homsin yliopistokaupunki on pommitettu maan tasalle, eikä Ramadankaan usko enää palaavansa öljyalalle.

Työtovereidensa tavoin Ramadan tekee tv-työtä lähes ilmaiseksi. ”Ronahi-tv:ssä työskentelee 250 vapaaehtoista. Rahoitus tulee lahjoituksina sekä täkäläisiltä että diasporalta. Työntekijöille maksetaan kuukaudessa 30–90 dollarin verran, kunkin tilanteesta riippuen”, selittää kanavan toimitusjohtaja Perwin Legerin.

Kamishlin lisäksi Ronahi-tv:llä on toimitus Kobanissa ja Afrinissa, Pohjois-Syyrian kahdella muulla kurdisaarekkeella.

Kivääri tai kamera

Ronahilla on lähetyksiä seitsemänä päivänä viikossa, pääosin kurdiksi, mutta myös arabiaksi ja englanniksi. Ohjelmisto on enimmäkseen vakavahkoa: uutisten lisäksi poliitikkojen ja sotilaiden haastatteluja, dokumentteja ja kaatuneiden kurdisotilaiden hautajaisia. Kevyempää tarjontaa edustavat perinnemusiikkilähetykset.

Ronahin järjestämät mediakurssit ovat kaikille avoimia. Yksi osallistujista on Sozan Cudi, nuori kurdisotilas, joka osallistuu videokurssille kolme kertaa viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Parikymppinen Cudi kuuluu 45 000 sotilaan Kansan puolustusyksikön (YPG) naisjoukkoihin.

”Päällikkömme määräsi kolme meistä kuukaudeksi mediakoulutukseen”, Cudi kertoo. ”Syyriassa journalismi tarkoittaa usein etulinjassa työskentelyä, eivätkä kaikki halua ottaa niin suurta riskiä.”

Hän sanoo olevansa valmis puolustamaan kurdien oikeuksia tarpeen mukaan, aseeksi käyvät niin kivääri kuin kamerakin.