Paikallisen journalistikunnan kapasiteetin vahvistaminen on Turtian mukaan olennainen osa rauhanprosessia. Se tarkoittaa esimerkiksi pääsyä käsiksi avaintietoon, kuten rauhansopimuksiin, sovintoaloitteisiin sekä vaaleja ja ylimenovaihetta koskeviin päätöksiin.

Konfliktin jälkeisessä sovintoprosessissa media voi tarjota puolueetonta tietoa ja välttää stereotypioiden vahvistamista, Turtia listaa.

Joskus media pystyy avaamaan keskusteluja, joita ei aiemmin voitu käydä avoimesti. Turtian mukaan esimerkiksi Irakissa toimittajat ja viranomaiset nostavat nyt blogeissa esille arkoja aiheita. 

Rauhan rakentamista vaikeuttavat usein demokratiavaje ja heikot instituutiot, eikä perustuslaki turvaa sananvapautta ja internetin vapaata käyttöä. Konfliktin jälkeen myös tiedonvälitys on usein heikoissa kantimissa. ”Esimerkiksi Afganistanissa ei ollut vuoden 2001 jälkeen viestimiä käytännössä juuri lainkaan, mutta nyt afgaanimedia on elävä, ammattitaitoinen, moniarvoinen”, Turtia sanoo.

Turvattomuus piinaa

Hän muistuttaa, että ammattikunnan turvattomuus on suuri haaste selkkausten repimissä yhteiskunnissa. ”Pelkästään kymmenen viime vuoden aikana maailmassa on surmattu yli 500 journalistia.”

Vaikka Nepalin sisällissota päättyi jo 2006, varsinkin tutkiviin toimittajiin kohdistuu yhä väkivallan uhkaa eri puolilla maata.

Media on avainasemassa yhteiskunnan läpinäkyvyyden vahvistamisessa ja korruption vastaisessa taistelussa. Vapaa tiedonvälitys on myös edellytys köyhyyden vähentämiselle ja kehitykselle, Turtia muistuttaa.

Viestinnällä on ollut tärkeä rooli arabikevään tapahtumissa ja vallankumousten tulosten vakiinnuttamisessa. Siksi Unesco tukee vapaata tiedonvälitystä ja journalistien turvallisuuden vahvistamista alueella.

Käytännössä tukea osoitetaan esimerkiksi tasapuoliseen vaaliraportointiin, joka puolestaan parantaa äänestäjien mahdollisuuksia valita vapaasti. Turtia kertoo, että Unesco kouluttaa parhaillaan irakilaisia toimittajia raportoimaan vaaleista.

Tiedonpuute tai harhauttava uutisointi synnyttävät herkästi kahnauksia konflikteja seuranneissa vaalitilanteissa. Turtian mukaan Unesco torjuu näitä vaaroja tukemalla yhteisöradioita, jotka ovat pääasiallinen tietolähde esimerkiksi Afrikan syrjäseutujen asukkaille.

Vaikka mediaväen merkitys rauhanrakennuksessa tunnustetaan, vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä journalistit tarvitsevat. Turtia harmittelee. ”Media voi lunastaa paikkansa demokratian vahvistajana ja tiedon jakajana vain, jos sillä on hyvin koulutetut toimittajat, jotka ymmärtävät omat oikeutensa ja velvollisuutensa.”