CPJ:n johtaja Joel Simon varoittaa, että kehitys kulkee väärään suuntaan toimittajiin kohdistuvan väkivallan ja rankaisemattomuuden osalta. ”Kahtena viime vuonna on tapettu ja vangittu ennätysmäärä journalisteja.”Vuosina 2004–2013 murhattiin 370 journalistia suoraan työnsä vuoksi ja 90 prosentissa tapauksista ei pidätetty, syytetty eikä tuomittu ketään.”Joissakin tapauksissa murhaaja tai tämän apuri on tuomittu, mutta rikoksen tilaaja on saatu tuomiolle erittäin harvoin”, CPJ sanoo.Raportin laatinut Elisabeth Witchel arvioi, että rankaisemattomuuden kulttuurista on tullut yksi suurimmista turvallisuusuhkista journalisteille. ”Kun toimittajia tapetaan eikä ketään panna syytteeseen, avataan ovet uusille hyökkäyksille.”Witchelin mukaan seurauksena on koko mediaan leviävä pelon ilmapiiri, jonka vuoksi tärkeitä asioita jää kertomatta. Rankaisematta jääneiden murhaajien uhrit raportoivat usein rikoksista, korruptiosta, ihmisoikeuksista, konflikteista ja politiikasta. Teemapäivä rankaisemattomuutta vastaanRaportti julkaistiin 2. marraskuuta, jolloin vietettiin ensi kertaa journalisteihin kohdistuvien rikosten rankaisemattomuuden vastaista päivää.Tutkiva journalisti Eric Mwamba Kongon demokraattisesta tasavallasta myöntää, että hänen työhönsä on vaikuttanut pelko siitä, että joutuu pidätetyksi, kidutetuksi tai tapetuksi. Hän osallistui raportin tiimoilta YK:ssa järjestettyyn tilaisuuteen.”Tietääkseni Afrikassa ei ole pantu tilille yhtään ihmistä, joka on käyttänyt väkivaltaa toimittajia vastaan”, Mwamba sanoo.Hänen mukaansa Kongossa käytetään journalistien vaientamiseen myös kunnianloukkaussyytteitä ja epämääräisiä sääntöjä epäkunnioittavasta käytöksestä.Mwamba on törmännyt ongelmaan varsinkin talousjuttuja tehdessään. Yksityiset ja julkiset intressit kietoutuvat Kongossa yhteen ja valtion vaikuttajat ovat usein osakkaina yhtiöissä, joita media ryhtyy tutkimaan.Toimiessaan Afrikan tutkivien toimittajien foorumin puheenjohtajana Mwamba koetti selvittää eräiden kollegojen kohtaloita. Esimerkiksi Radio Okapin toimittaja Didace Namujimbo murhattiin itäisessä Kongossa, mutta juridiset tutkimukset eivät tuottaneet tulosta.”Nyt kun presidentti Blaise Compaoren hallitus on kaadettu Burkina Fasossa, toivon uusien vallanpitäjien selvittävän toimittaja Norbert Zongon murhan, joka tapahtui vuonna 1998”, Mwamba sanoo.Mwamba joutui lähtemään Kongosta työnsä vuoksi ja on sen jälkeen työskennellyt Länsi-Afrikassa ja Australiassa. ”En tiedä, onko elämässä pahempaa tilannetta kuin se, että joutuu jättämään kotimaansa pelätessään henkensä puolesta.” ”Syyria on journalismin hautausmaa””Syyria on journalismin ja maahan saapuvien toimittajien hautausmaa”, muistuttaa uutiskanava Al-Arabiyan kirjeenvaihtaja Nadia Bilbassy-Charters. Viime vuosina surmatuista toimittajista kaksi kolmesta työskenteli Lähi-idässä. Heistä taas valtaosa oli paikallisia freelancereita, joita ei suojele kukaan.”He ottavat valtavia riskejä vain kertoessaan maailmalle, mitä tapahtuu. Eikä maailma reagoi riskiin, varsinkaan Syyriassa. Kyseessä on 21. vuosisadan moraalinen epäonnistuminen”, Bilbassy-Charters suomii. Kehityksen tavoitelistalleYK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco ja viestintäalan järjestöt kampanjoivat sen puolesta, että lehdistönvapaus sisällytetään uusiin Kestävän kehityksen tavoitteisiin, joita YK hahmottelee ensi vuonna umpeutuvien Vuosituhannen kehitystavoitteiden jatkoksi.Unescon apulaispääjohtaja Getachew Engida tähdentää, ettei mikään yhteiskunta voi kehittyä kestävästi, jos se loukkaa ilmaisunvapautta ja ihmisoikeuksia tai kaventaa demokratiaa. Avainsanat: Kansainvälinen Turvallisuus