Bratislava (IPS – Ed Holt)

Riippumatonta journalismia vaikeutetaan koronapandemiaan vedoten kautta maailman. Tiedonsaantia hankaloitetaan ja kriittistä raportointia pyritään vaientamaan.

Autoritaariset hallitukset käyttävät jo olemassa ollutta ja uutta lainsäädäntöä hyökätäkseen toimittajien kimppuun, uhkaillakseen ja vangitakseen heitä kansanterveyden suojelemisen varjolla. Median vapauden ja ihmisoikeuksien puolustajat pelkäävät, ettei tilanne parane, kun tai jos pandemia joskus loppuu.

”Diktaattorit ja autoritaariset johtajat hyödyntävät koronaa verukkeena ja hyökkäävät riippumattoman journalismin ja kritiikin kimppuun. Jotkut keskittyvät viruksen sijasta taistelemaan mediaa vastaan”, Journalistien suojelukomitea CPJ:n varapääjohtaja Rob Mahoney sanoo. ”Maat Kambodžasta Venäjään, Egyptiin ja Brasiliaan yrittävät ohjata huomiota pois omista epäonnistumisistaan terveyskriisin hoidossa uhkailemalla tai vangitsemalla journalisteja.”

Viime kuukausina on ilmestynyt useita raportteja median vapauden rajoituksista pandemian aikana.

Helmikuussa Human Rights Watchin COVID-19 Triggers Wave of Free Speech Abuse osoitti, että yli 80 valtiota oli käyttänyt koronapandemiaa oikeuttamaan sananvapauden ja kokoontumisvapauden loukkauksia. Viranomaiset pidättivät, syyttivät ja joissain tapauksissa tappoivat kriitikkojaan ja sulkivat julkaisuja. Perusteena käytettiin epämääräisiä lakeja, jotka kriminalisoivat kansanterveyttä uhkaavaksi väitetyn puheen.

Huhtikuussa International Press Institute (IPI) julkaisi synkkyydessään samansukuisen raportin, jossa kuvattiin koronasta kertovien journalistien kokemaa sanallista ja ruumiillista väkivaltaa.

Niin ikään huhtikuussa Toimittajat ilman rajoja arvioi, että journalismia joko rajoitettiin tai estettiin kokonaan kahdessa kolmasosassa maailman maista.

Järjestö varoitti, että autoritaariset hallinnot käyttävät pandemiaa ”täydellistääkseen informaation totalitaarisen kontrollin metodinsa” sekä tekosyynä laatia ”erityisen sortavaa lainsäädäntöä, jossa propaganda yhdistyy toisinajattelun tukahduttamiseen”.

Joissain valtioissa on kehitelty lainsäädäntöä koronauutisointiin liittyvien ”valeuutisten” julkaisemisen kriminalisoimiseksi. Pandemiaa on käytetty tekosyynä syventää jo olemassa ollutta internetin sensuuria ja valvontaa.

Jossain muiden kuin valtion hyväksymien pandemialukujen julkaiseminen on kielletty ja ihmisiä vangittu muiden lukujen levittämisestä. Tansanian kaltaisissa maissa mentiin niinkin pitkälle, että julistettiin täydellinen pandemiaan liittyvä informaatiokielto.

Ongelmat eivät rajoitu vain tiettyihin maailmankolkkiin. Rajuimmat rajoitukset kuitenkin on enimmäkseen nähty Aasian ja Tyynenmeren alueella sekä Afrikassa. Paikalliset journalistit sanovat, että viime vuoden aikana lehdistönvapaus on rapautunut.

IPS:n Ugandan kirjeenvaihtaja Michael Wambi sanoo, että hallitus on käyttänyt koko väestöä varten tarkoitettuja pandemiarajoituksia tarkoituksellisesti rajoittamaan journalistien pandemiaraportointia.

Ugandassa järjestettiin presidentinvaalit tammikuussa. ”Journalistien kimppuun hyökättiin, jotta estettäisiin heitä antamasta palstatilaa opposition ehdokkaille”, Wambi sanoo.

Poliisi kävi vaalitilaisuuksissa väkivaltaisesti journalistien kimppuun ja myöhemmin syytti, että toimittajat olivat tilaisuuksiin osallistuessaan rikkoneet koronarajoituksia. Wambin mukaan Ugandan poliisiylijohtaja Martin Okoth Ochola vitsaili tilanteella. ”Turvallisuusjoukot jatkossakin hakkaavat toimittajia varjellakseen heitä vaaralta, jonka korona muodostaa heidän terveydelleen.”

IPS:n Intian kirjeenvaihtajan Stella Paul kertoo, että Intian hallitus on hyödyntänyt koronaviruskriisiä lisätäkseen uutismedian kontrolliaan. Hallitus on myös ryhtynyt oikeustoimiin virallisesta näkemyksestä poikkeavaa informaatiota välittäviä toimittajia vastaan.

Jo pandemian varhaisvaiheessa hallitus aloitti koko joukon oikeusjuttuja journalisteja vastaan, sillä nämä olivat kertoneet koronasulun vaikutuksista siirtotyöläisiin. Paikallisen uutisportaalin päätoimittaja pidätettiin ja häntä syytettiin kansannousun lietsomisesta, koska hän oli kirjoittanut mahdollisesta vallanvaihdoksesta koronatapausten lisääntymisen seurauksena.

”Viime vuonna moni journalisti on joutunut pidätetyksi yrittäessään kertoa totuutta pandemiasta, yrittäessään saada paikkansapitävää informaatiota ja selvittää asioita”, Paul sanoo. Paul tekee yhteistyötä lukuisten journalistien kanssa kautta Aasian, ja hän sanoo, että riippumattoman median tilanne on alueen useimmissa maissa yhtäläisen vaarallinen.

”Monet journalistit muuallakin kuin Intiassa kysyvät itseltään, mitä minulle tapahtuu, jos raportoin jostakin? Päädynkö vankilaan? He pelkäävät”, Paul toteaa.

Bangladeshissa median vapaus on erityisen rajoitettua. Lehdistönvapausindeksissä se on sijalla 152, kaikkiaan maita on paremmuusjärjestyksessä 182. Toimittajat ilman rajoja kertoo, että maassa on pandemian aikana tapahtunut hälyttävää nousua niin poliisien kuin kansalaistenkin väkivallassa, joka kohdistuu toimittajiin. Useita toimittajia on myös pidätetty ja syytetty raportointinsa vuoksi.

Painostusta on helpottanut vuonna 2018 säädetty digitaalisen turvallisuuden laki, jonka puitteissa ”negatiivisesta propagandasta” voi saada jopa neljäntoista vuoden vankeustuomion.

Koronapandemia on epäilemättä antanut valtioille mahdollisuuksia hyökätä kriittisen median kimppuun, eikä ole mitään takeita, että tilanne kohenee pandemian loputtua.

”Kuka päättää, milloin pandemia on ohi? Pandemia on ollut hallituksille käytännöllinen työkalu, jolla on voinut kaventaa kansalaisvapauksia. Niitä saattaa houkuttaa jatkaa hätätilaa jossain muodossa senkin jälkeen, kun välitön uhka on väistynyt”, IPI:n varajohtaja Scott Griffen huomauttaa.

”Syyskuun 11:nnen hyökkäys toi vanavedessään terrorismin vastaisia toimia, mukaan lukien ennennäkemättömiä kansalaisvapauksien peruutuksia. Ympäri maailman valtiot ovat käyttäneet terrorismin vastaisia lakeja tukahduttaakseen kriittisiä ääniä. Pelkäämme, että hätätilalait jäävät samaan tapaan pysyväksi osaksi lainsäädäntöä, puhumattakaan kansalaisten jäljittämisen ja tarkkailun kulttuurista. Tällä on syvällisiä vaikutuksia journalistien mahdollisuuksiin suojella lähteitään”, Griffen sanoo.

Kaikesta huolimatta riippumaton media kuitenkin elää yhä.

”Journalistit edelleen raportoivat riippumattomasti, vaikka olosuhteet olisivat miten vihamieliset. Se on heidän missionsa. Riippumatonta journalismia voi olla ilman demokratiaa. Mutta ei voi olla demokratiaa ilman riippumatonta journalismia”, Mahoney sanoo.

 

(Inter Press Service)