YK, New York (IPS – Valentina Ieri) Maailman pahimmat tiedonvälityksen sensuroijat ovat nyt Eritrea, Pohjois-Korea, Saudi-Arabia, Etiopia, Azerbaidžan, Vietnam, Iran, Kiina, Myanmar ja Kuuba, raportoi Committee to Protect Journalists (CPJ).

Noissa maissa on käytössä laaja kirjo perinteisiä sensuurimenetelmiä, kuten toimittajien vangitseminen ja vaino, minkä lisäksi viestimiä ahdistellaan oikeusteitse.

Eritreassa on telkien takana 23 toimittajaa, joista yksikään ei ole saanut tuomiota tai edes rikossyytettä. Kiinassa vankeja on 44, Iranissa 30 ja Etiopiassa 17.

Raportti muistuttaa, että monet journalistit joutuvat lähtemään pakoon maista, joissa ammattikunnan vangitseminen on yleistä.

”Jos olet toimittaja Etiopiassa, voit valita kolmesta huonosta vaihtoehdosta: turvaudut itsesensuuriin, päädyt vankilaan tai pakenet maasta”, sanoo Human Rights Watchin Afrikan-tutkija Felix Horne.

HRW:n tammikuussa julkistaman raportin mukaan Etiopiasta lähti yli 30 journalistia viime vuonna ja jäljellä olevista riippumattomista julkaisuista kuusi lopetti ilmestymisensä.

Perinteisiä ja uusia muotoja

Hornen mukaan Etiopia ja Eritrea ovat hyödyntäneet terrorisminvastaista lainsäädäntöä hiljentääkseen kriittiset äänet mediassa ja yhteiskunnassa.

Perinteisten sensuurin muotojen rinnalle on tullut uusia, kuten internetin ja mobiiliyhteyksien rajoittaminen ja median suitsiminen lailla.

CPJ raportoi, että Eritrea on torjunut arabikevään leviämistä alueelleen estämällä riippumattoman tiedonsaannin verkosta.

CPJ:n vaikuttamisjohtaja Courtney Radsch muistuttaa, että YK:n mukaan laajakaistayhteys kuuluu perustaviin ihmisoikeuksiin. Eritrea, Pohjois-Korea ja Kuuba kuitenkin kieltävät sen kansalaisiltaan.

Myös kännykät ovat pahimmissa sensuurimaissa harvinaisia sekä toimittajilla että kansalaisilla. CPJ:n mukaan eritrealaisista 5,6 prosenttia omistaa matkapuhelimen. Pohjois-Koreassa osuus on 9,7 prosenttia plus satunnaiset Kiinasta salakuljetetut kännykät.

Netin käyttöä rajoitetaan voimakkaasti myös Saudi-Arabiassa, Kiinassa, Vietnamissa ja Azerbaidžanissa, Radsch sanoo.

Hänen mukaansa listatuissa kymmenessä maassa sensuuri koskee ensisijaisesti paikallisia journalisteja, paitsi Egyptissä, joka on vanginnut myös ulkomaista mediaväkeä. Muut listan maat rajoittavat ulkomaisen median toimintaa epäämällä viisumeita ja karkottamalla niiden toimittajia.

Samat maat pysyvät listalla

CPJ:n edelliset sensuurilistat on julkaistu 2006 ja 2012. Radschin mukaan samat maat pysyvät listalla vuodesta toiseen, mutta sensuurin muodot muuttuvat. Tietojen saaminen monista maista on vaikeata läpinäkyvyyden puutteen vuoksi.

HRW:n Horne painottaa, että ihmisoikeustilanteestaan huolimatta esimerkiksi Etiopia nauttii länsimaiden laajaa tukea.

Piittaamattomuus ”Etiopian karmeasta ihmisoikeustilanteesta ja sen aiheuttamista sisäisistä jännitteistä voi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä länsimaidenkin etuihin Afrikan sarvessa”, hän varoittaa.

CPJ kehottaa kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, etteivät valtiot hyödynnä terrorisminvastaisia lakeja aiheettomasti sensuurin vahvistamisessa.