Uusimmat

Seksiväitteillä yritetään nakertaa naisjournalistien uskottavuutta

New York (IPS – Natalie Southwick ja Renata Neder)

Brasilialainen journalisti Patricia Campos Mello on tehnyt uransa raportoimalla konfliktialueilta ympäri maapallon. Viime aikoina suurin uhka hänen turvallisuudelleen on kuitenkin tullut kotimaasta.

Sen jälkeen, kun todistaja kongressissa väitti Campos Mellon tarjonneen seksiä korvaukseksi informaatiosta, hän joutui karkeiden uhkausten ja henkilökohtaisten hyökkäysten uhriksi.

Perusteettomat syytökset levisivät WhatsAppissa ja Twitterissä, ja niitä ruokkivat trollit ja poliitikot, jotka jakoivat meemejä, joissa Campos Melloa kutsuttiin prostituoiduksi. Itse presidentti Jair Bolsonaro toisti väitteen helmikuisessa haastattelussa.

”Se on yritys viedä uskottavuus meiltä naisjournalisteilta”, poliittinen journalisti Juliana Dal Piva sanoo. Myös häntä on häiritty presidentistä ja tämän perheestä raportoimisen vuoksi. ”Kun artikkelit ovat kriittisiä Bolsonaroa kohtaan, tapahtuu tällaisia hyökkäyksiä. Annetaan ymmärtää, että journalistit ovat halukkaita vaihtamaan seksiä tietoon.”

Kun miespuolisen journalistin uskottavuutta vastaan hyökätään, kyseenalaistetaan hänen työnsä tai objektiivisuutensa. Kun naisjournalistin uskottavuutta vastaan hyökätään, käydään hänen ruumiinsa kimppuun.

Julkisuudessa esiintyvien naisten ulkonäkö, henkilökohtaiset suhteet, työhistoriat ja perheet – kaikki on luvallista riistaa. Dal Piva sanoo pelkäävänsä eniten sitä, että häneen kohdistuvat kampanjat altistavat hänen perheenjäsenensä samanlaiselle häirinnälle.

Härski hyökkäys Campos Mellon kimppuun pelaa kliseellä: skuuppia raportoidessaan glamoröösi journalisti rakastuu lähteeseensä tai ainakin menee tämän kanssa sänkyyn.

Todellisuushan on pikemmin päinvastainen. #MeToo -vuonna 2017 Brasiliassa tehdystä kyselystä ilmeni, että 10 prosentille naisjournalisteista oli ehdotettu tietojen tai aineistojen vaihtamista seksiin. Vaikka nimenomaan lähteet todennäköisemmin ehdottelevat tällaisia vaihtokauppoja, huhut niistä vahingoittavat vain journalisteja.

Todellinen vaara

Naistoimittajiin kohdistuvat uhkaukset ovat arkipäivää kaikkialla maailmassa, mutta Latinalaisessa Amerikassa uhka on vielä monta astetta vakavampi.

Latinalaisen Amerikan naispuolisten journalistien työnkuvassa onkin kammottavia piirteitä: työsyrjintää, häirintää työpaikalla, trolliarmeijoiden hyökkäyksiä. Sosiaalisen median profiileja varastetaan, henkilökohtaisia tietoja jaetaan, yksityisiä valokuvia ladataan ja tehdään niistä meemejä, sähköpostit täyttyvät väkivaltaisista uhkauksista.

Eikä maailman väkivaltaisimpiin kuuluvassa kolkassa jäädä pelkkiin uhkauksiin. Raiskatuksi tai tapetuksi tulemisen vaara on todellinen.

Useimpia miespuolisia journalisteja uhkaa vaara kentällä, mutta naisille myös kotitoimitus voi olla vaarallinen. Vuonna 2017 bolivialainen televisiotoimittaja Yadira Peláez irtisanottiin sen jälkeen kun hän oli raportoinut pomonsa harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä – potkujen päälle tv-asema vielä haastoi hänet oikeuteen aiheuttamastaan ”taloudellisesta vahingosta”.

Vuonna 2017 lähes 400 naisjournalistille 50 maassa tehdystä kyselystä selvisi, että kun naistoimittajiin kohdistuu sukupuoleen pohjautuvaa väkivaltaa, 38 prosentissa tekijänä on johtaja tai esimies.

#MeToo -liike on saanut naispuoliset toimittajat tukemaan ja suojelemaan toisiaan. Bolsonaron Campos Melloon kohdistuneiden halventavien kommenttien jälkeen liki 850 naisjournalistia julkaisi avoimen kirjeen, jossa he paheksuivat presidentin ”surkeita ja valheellisia hyökkäyksiä”.

Jo vuonna 2017 Meksikossa perustettiin kansalaisjärjestö Versus taistelemaan naisreporttereihin kohdistuvaa hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja syrjintää vastaan. Vuonna 2018 ryhmän brasilialaisia journalisteja puolestaan lanseerasi kampanjan, jolla painostettiin viranomaisia puuttumaan seksuaaliseen häirintään jalkapallokentillä ja niiden liepeillä – sytykkeenä oli sarja kesken kuvausten tapahtuneita hyökkäyksiä naispuolisia jalkapallotoimittajia kohtaan.

Perusongelma on kuitenkin naisia alistavassa työkulttuurissa ja kulttuurissa yleisemminkin. Sen muuttaminen vie kauan, mutta naiset ovat jo aloittaneet.

 

(Inter Press Service)