Uusimmat

Naistoimittaja avasi keskustelun tyttöjen sukuelinten silpomisesta Liberiassa

YK, New York (IPS – Rousbeh Legatis) Liberialainen toimittaja Mae Azango on osoittanut, että tabuihin kannattaa kajota. Hän nosti naisten sukuelinten silpomisen esille lehdessä ja sai päättäjätkin tarttumaan kauan karteltuun aiheeseen.

Azango vastaanotti vuoden alussa Kansainvälisen lehdistönvapauspalkinnon. Hän toimittaa FrontPage Africa -lehteä Liberiassa, jossa jopa kaksi kolmesta tytöstä joutuu silvotuksi. Kirjoittelu aiheesta pakotti Azangon ja hänen tyttärensä piileskelemään viikkokausia.

 

FrontPage Africa on 2005 perustettu päivälehti, joka on saanut kiitosta tutkivasta otteestaan. Sen levikki on 1 500 kappaletta.

Azango kertoo uskoneensa aiemmin, että kriittinen kirjoittelu sukuelinten silpomisesta saisi monet vanhemmat luopumaan käytännöstä. Nyt hän myöntää, ettei ikiaikaisesta perinteestä luovuta yhdessä yössä.

”Monet uskovat yhä, että leikkaus kuuluu tehdä. Tälläkin hetkellä sitä tehdään salassa, vaikka hallitus on ottanut kielteisen kannan.”

Azango iloitsee siitä, että aiheesta on ensi kertaa alettu keskustella avoimesti Liberiassa. ”Yhä useammat poliitikot ja silpomisen uhrit uskaltavat tuomita käytännön vanhentuneena. Se saa monet vanhemmat harkitsemaan asiaa kahdesti.”

Käytännön lopullinen kitkeminen vaatii kuitenkin laajan valistuskampanjan, jollaista hallitus on lupaillut, Azango muistuttaa.

Paljon rahaa pelissä

Azangon mukaan tyttöjen sukuelinten silpominen on tabu Liberiassa ja Sierra Leonessa, koska rituaali on perinteisten salaseurojen hallussa. ”Jopa kaksivuotiaita tyttöjä viedään kuukausiksi metsään opiskelemaan vaimon roolia ja sen päätteeksi heidät leikataan. Pojille on vastaavaa kasvatusta.”

Kouluja pyörittävät ihmiset ansaitsevat niillä hyvin, joten he haluavat käytäntöjen jatkuvan. Mukana olleet eivät saa kertoa kokemastaan tai heidät uhataan tappaa noitakonsteilla, Azango jatkaa.

”Rituaalin läpi käyneet naiset ovat kuitenkin usein katkeria. Sain erään naisen kertomaan kokemastaan, vaikka hän oli hyvin peloissaan. Jouduimme tapaamaan salaa ja käyttämään väärää nimeä.”

Haastateltu joutui kuitenkin hyökkäysten kohteeksi jutun ilmestyttyä. Nainen on silti iloinen, koska toivoo monen tytön välttävän kauhukokemukset, joista hän ei itse ole toipunut vuosienkaan saatossa, Azango kertoo.

Vähän naistoimittajia

Azangon mukaan Liberiassa ei ole monia naistoimittajia, mutta ne harvat yrittävät saada jotain todellista aikaan.

”Monen mieskollegan mielestä pystymme hoitamaan vain pehmeitä aiheita. Olen onnekas, kun saan työskennellä FrontPage Africassa, joka pitää naisreporttereita voimavarana. Olen myös mukana yhdysvaltalaisessa New Narratives -projektissa, joka tukee Liberian naistoimittajia.”

Azango kertoo, että projektin toimittajat ovat kahmineet parina viime vuonna yhdeksän kansallista journalismipalkintoa ja saaneet juttujaan viestimiin eri puolilla maailmaa. Liberian päättäjiä on potkittu puuttumaan arkoihin aiheisiin, kuten ahdisteluun, jonka kohteeksi raiskatut naiset ovat joutuneet poliisiasemilla, tai lapsiprostituutioon ja teiniraskauksiin.

”Osoitamme miesten harrastaman vähättelyn aiheettomaksi, koska saamme todella asioita tapahtumaan Liberiassa. Näytämme myös, ettei uutinen liity aina politiikkaan tai skandaaliin. Liberian naisten ja lasten ahdingosta syntyy uutisia, joita ihmiset haluavat lukea.

Azango uskoo, että hänen tyttöjen silpomista käsitellyt juttunsa käynnisti muutoksen, koska se tuli ulos näyttävästi lehden etusivulla kansainvälisenä naistenpäivänä.

”Siinä osoitettiin, että nuoret tytöt joutuivat rituaalin kohteeksi, vaikka yhteisöt väittävät sen koskevan vain naimaikäisiä. Ja juttu kertoi tarinan uhrin silmin. Ihmisten oli helppo samaistua, koska kaikki ovat käyneet kokemuksen läpi tai tuntevat jonkun, joka on.”

Azangon mukaan tavalliset ihmiset pääsevät harvoin kertomaan tarinaansa Liberian mediassa. ”Jutut koostuvat lehdistötiedotteista tai johtajien lausunnoista. Raportointi puuttuu. Siksi lukijat reagoivat, koska esitystapa oli niin vangitseva. Se kiinnosti kaikkia, ja asiasta keskusteltiin radiossa viikkokausia.”