Parlamentin alahuone on jo hyväksynyt uuden julkaisulain, joka odottaa ylemmän kamarin käsittelyä. Myanmarin journalistiverkoston (MJN) sihteeri Myint Kyaw kertoo, että lain huolestuttavin kohta vaatii kaikkien julkaisijoiden rekisteröitymistä ja toimiluvat niille myöntää tiedotusministeriön alainen viranomainen. Hän vertaa tilannetta aiempaan sensuurin aikaan, jolloin tiedotusministeriö valvoi toimittajia juuri toimilupien kautta. Lupaehtojen rikkominen voi taas tietää vankeutta, mikä ajaa journalistit itsesensuuriin esimerkiksi asevoimien arvostelussa tai diktatuurin aikaisen korruption paljastamisessa, Myint Kyaw pohtii. Hänen mukaansa Myanmarissa tarvitaan sensuurin sijasta lakia, joka takaa tiedonsaannin ja varmistaa toimittajien turvallisuuden konfliktialueilla. MJN keräsi elokuussa Myanmarin entisessä pääkaupungissa Yangonissa tuhansia allekirjoituksia vetoomukseen todellisen lehdistönvapauden puolesta.Vanha kaarti jatkaaKesäkuussa Myanmarin hallitus kielsi Time-lehden myynnin, koska se kertoi radikaalien buddhalaisten 696-liikkeestä. ”Lehden kieltäminen on häpeällistä ja viittaa sensuurin paluuseen”, sanoo Human Rights Watchin Aasian-tutkija David Mathieson. ”Ajatus uutisten sensuroinnista ei ole kadonnut, mikä ei yllätä, koska hallitus koostuu valtaosin samoista henkilöistä, jotka olivat vallassa ennen vuotta 2011”, muistuttaa Tomittajat ilman rajoja -järjestön Aasian-Tyynenmeren osaston johtaja Benjamin Ismaïl. Myanmarin hallituksen nimittämä väliaikainen lehdistöneuvosto on laatinut parlamentille oman lakiesityksensä, mutta tiedotusministeriö on kyseenalaistanut siitä 17 kohtaa.Vaikka Myanmarin perustuslaissa on koko ajan ollut lehdistönvapauspykälä, mediaa on suitsittiin tiukasti lähtien kenraali Ne Winin vallankaappauksesta vuonna 1962 aina elokuuhun 2012. Sensuuri saavutti sellaiset mitat, että monet viestimet siirtyivät toimimaan ulkomailla. Kotiin NorjastaNorjaan perustettiin vuonna 1992 Democratic Voice of Burma tuottamaan tietoa ”Burman sotilasjuntan yksipuolisen propagandan vastapainoksi”, kertoo DVB:n päätoimittaja Aye Chan Naing.DVB:n yhteyshenkilöt toimivat Burmassa vaikeissa oloissa. ”Suljetussa maassa on vaikea saada selville, mikä on totta ja mikä huhua, kun hallitus kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin tai vahvistamasta tietoja”, Aye Chan sanoo. Hänen mukaansa 17 DVB:n reportteria vangittiin työnsä takia Burmassa vuosina 2007–2012. Sensuurin päättyminen viime vuonna sai DVB:n perustamaan toimiston ja rekisteröitymään viestintäyhtiöksi Myanmarissa. ”Uutisorganisaationa meidän on oltava paikan päällä ja hankittava ensi käden tietoja”, Aye Chan sanoo.***Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes on jo kuuden vuoden ajan tukenut Myanmarissa toimivaa Yangon Film School -elokuvakoulua sen kouluttaessa riippumattomia dokumentintekijöitä.