Myanmarin talous on ajautunut lamaan sen jälkeen, kun sotilaat kaappasivat vallan helmikuussa 2021. Sitä edeltäneen demokratiavaiheen aikana talouskasvu oli kiivasta, mutta sen hedelmät jakautuivat epätasaisesti. Kuva Yangonista maaliskuulta 2014. Kuva: Amantha Perera/IPS Kuva: Bridgeport, Yhdysvallat (IPS – Isabella Meibauer) Toimittajan työ on käynyt vaaralliseksi Myanmarissa sen jälkeen, kun sotilaat helmikuussa 2021 kaappasivat vallan vaaleilla valitulta johtajalta Aung San Suu Kyilta. Lukuiset journalistit ovat lähteneet maasta, ja jäljelle jääneet työskentelevät uhan alla. Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) mukaan ammattikunnan jäseniä oli lokakuun lopulla vangittuna 67. Osa vankilasta vapautuneista on kertonut joutuneensa kidutetuksi. Sotilasjuntan käsissä on kuollut ainakin neljä journalistia, joista kaksi vankeudessa. Vapaa toimittaja Nyein Nyein Aye on tuomittu kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön. Reportterit Maung Maung Myo ja Aung San Lin saivat kumpikin kuusi vuotta vankeutta. Kuvajournalisti Aye Kyaw kuoli heinäkuun lopulla ehdittyään olla kymmenen tuntia pidätettynä. Vakavista riskeistä huolimatta moni toimittaja katsoo, että raportointi sotilaiden väkivallasta on osa vastarintaa. Nimimerkillä Vahpual kirjoittanut Thang Deih Tuang kuului heihin, kunnes jätti kotimaansa kesäkuussa. ”Halusin hyödyntää ammattiani taistelussa junttaa vastaan”, hän sanoo. Tieto on tiukassa Myanmarissa toimivien journalistien on vaikea hankkia tietoja. Tilannetta mutkistavat sähkönsaannin ja nettiyhteyksien epävarmuudet sekä se, että moni tietolähde pelkää puhua medialle. ”Sotilaat voivat katkaista sähkön kahdeksaksi tunniksi päivässä. Aina emme tiedä, milloin se tapahtuu. Meillä ei ole langattomia yhteyksiä, ja katkojen aikana olemme kännykän varassa”, Tuang selittää. Sotilasjuntta määräsi joulukuussa 2021 teleoperaattorit tuplaamaan hintansa. Seuraavassa kuussa sim-korttien ja wifi-yhteyksien verotusta kiristettiin. Maan talous on lamassa vallankaappauksen seurauksena. Toimittajien viimeinen oljenkorsi tiedonhankinnassa ovat perinteiset puhelinlinjat, joita kuitenkin saatetaan kuunnella. ”Se rajoittaa työtä paljon. Jos soittaa konfliktialueilla asuville henkilöille, mikä tahansa aihe voi olla arka, humanitaariset asiat mukaan lukien, koska armeija on viime kädessä vastuussa niistäkin”, kertoo yhdysvaltalainen toimittaja Emily Fishbein, joka seuraa Myanmarin asioita kotimaastaan käsin. ”Sotilaat yrittävät salata tietoja sulkemalla internetin”, hän jatkaa. Kaikki syynätään Liikkumista Myanmarissa rajoittavat sotilaiden valvontapisteet, joilla tutkitaan puhelimet ja tietokoneet hallitusta vastustavan aineiston varalta. Pitkän tuomion saanut Myo pidätettiin Facebookissa julkaisemiensa artikkelien vuoksi. Syyskuussa 2021 Tuang työskenteli tunnetuille ulkomaisille viestimille. Sähkökatkojen vuoksi hän joutui siirtymään toiselle alueelle päästäkseen nopeasti nettiin, mutta sitä ennen hän poisti kaikki juttunsa ja yhteystietonsa puhelimestaan ja tietokoneestaan. ”Ei ollut vaihtoehtoja. Muuten olisin jäänyt kiinni tarkastuspisteellä”, Tuang sanoo. Hän matkusti parempien nettiyhteyksien perässä hiukan yli tuhat kilometriä ja muistaa kulkeneensa vähintään 23 valvontapisteen läpi. Sotilaat tekevät myös ratsioita asuinalueille ja taloihin maan suurimmassa kaupungissa Yangonissa. Niissä syynätään, että kaikki perheenjäsenet ja mahdolliset vieraat ovat hallituksen rekisterissä. Asukkaita vaaditaan ilmoittamaan kaikki luonaan majoittuvat, jotta mielenosoituksiin osallistuvat eivät voisi piileskellä missään. Pidätys uhkaa sitä, joka vastustaa tarkastuksia. Salanimi ja kaksi puhelinta Nandar-niminen nainen jatkaa yhä työtään Myanmarissa, mutta kirjoittaa salanimellä. Hän käyttää kahta eri puhelinta. Nimelleen rekisteröityä puhelinta hän säilyttää muualla ja väärällä nimellä olevaa työpuhelinta kotonaan. Kun hänen asuntonsa ratsattiin viime vuonna, Nandar onnistui piilottamaan työpuhelimensa, eikä talossa onneksi ollut sillä hetkellä ketään rekisteröimätöntä henkilöä. Kaikesta huolimatta hän tallentaa juttunsa pilvipalveluun ja poistaa säännöllisesti sähköpostit ja viestit puhelimestaan. ”Meidän ihmisoikeuksiamme loukataan joka päivä ja joka sekunti”, Nandar summaa. Sotilaat ovat uhanneet sakoilla kaikkia, jotka turvautuvat salattuun nettiyhteyteen. Nandar ei ole toistaiseksi kuullut tapauksista mutta piilottaa aina ulos lähtiessään VPN-yhteyden puhelimestaan. Hän ei halua jäädä Myanmariin. ”Täällä asuminen on yhdenlaista helvettiä. Tuntuu kuin tukehtuisi tai hukkuisi pieneen uima-altaaseen. Joku on koko ajan vahtimassa, enkä näe mitään toivoa.” Hänestä on kuitenkin tullut perheensä ainoa elättäjä, koska muut perheenjäsenet eivät ole löytäneet työtä sotilaskaappauksen jälkeen. Toimittajan työ on vaarallista, mutta muutakaan ei ole, joten hän jatkaa. Nandarin tuntemista kollegoista yhtään ei ole pidätetty, mutta moni on lähtenyt maasta. Jotkut ovat vaihtaneet alaa. ”He olivat loistavia reporttereita mutta myyvät nyt vaatteita tai ruokaa.” Jyrkkä alamäki Eräs Tuangin naispuolinen ystävä pidätettiin viime vuoden alkupuolella. Vapauduttuaan hän kertoi oloista pahamaineisessa Inseinin vankilassa. Hän joutui eristykseen useiksi viikoiksi, koska torjui ruuat, joita ei pystynyt terveydentilansa vuoksi syömään. Kidutuksesta ovat kertoneet muutkin Inseinistä vapautuneet toimittajat. Vielä vuonna 2021 Myanmar oli sijalla 140/180 RSF:n lehdistönvapausindeksissä. Nyt sijoitus on 176/180. Myanmarin nuoriso on kuitenkin ryhtynyt vastarintaan. Mielenosoitusten ohella puuhataan aseellista liikehdintää. ”Uskon ihmisiin, nuorisoon. Nuoret kampanjoivat intohimoisesti maamme demokratian puolesta”, kertoo Tuang, joka suorittaa nyt maisteriopintoja Australiassa. ”Teen kaiken voitavani heidän avukseen”, hän vakuuttaa. (Inter Press Service/Ijnet) https://ipsnoticias.net/2022/09/trabajar-en-myanmar-un-infierno-para-los-periodistas/ Avainsanat: Journalismi konflikti lehdistönvapaus Myanmar Toimittajat ilman rajoja vaino