Liike perustettiin jo 1983 eli kauan ennen kansalaisjournalismin läpimurtoa, Maailman yhteisöradioiden yhdistyksen (Amarc) pääsihteeri Marcelo Solervicens kertoo.

”Yhteisöradio syntyi ihmisten tarpeesta ilmaista itseään paikallisella ja kansallisellakin tasolla omista lähtökohdistaan”, hän jatkaa. Toiminta on usein palveluhenkistä ja auttaa eri väestöryhmiä maanviljelijöistä opiskelijoihin tai ammattiyhdistysaktivisteihin.

Solervicens muistuttaa, että radio tavoittaa edelleen enemmän väkeä kuin mikään muu viestin, jopa 97 prosenttia maapallon asukkaista. Yhteisöradio eroaa julkisesta ja kaupallisesta siinä, että se päästää tavalliset ihmiset ääneen ja heijastaa näin yhteisön demokraattisuuden astetta.

YK ja kansalaisjärjestöt ovat hyödyntäneet yhteisöradioita kehityshankkeissaan. ”Amarc on tehnyt pitkään yhteistyötä FAOn kanssa, jotta viljelijät saisivat radion kautta tietoa satovahingoista, sääoloista ja sopeutumisesta ilmastonmuutokseen”, Solervicens kertoo.

Kehitysmaissa radiot ovat myös levittäneet tärkeää tietoa aidsin vaaroista. Haitin kahden vuoden takaisen maanjäristyksen jälkeen yhteisöradio oli avainasemassa koleraepidemian suitsimisessa. Yhteisöradioita toimii yli 120 maassa, ja Solervicensin mukaan ne ovat valmiina palvelukseen katastrofin sattuessa.

”Kehitys on monimutkainen prosessi ja yhteisöradio on siinä tärkeä tekijä, koska se voi kertoa faktoja. Ihmisten on vaikea tarttua haasteisiin ilman asiallista tietoa”, Solervicens sanoo. 

Amarc perusti vuonna 1992 Kansainvälisen naisverkoston turvaamaan sukupuolten tasa-arvoa yhteisöradiotoiminnassa ja edistämään sitä myös yhteiskunnassa.

Solervicensin mukaan suurimmat esteet yhteisöradiotoiminalle asettaa edelleen lainsäädäntö.

”Eräissä maissa yhteisöradioon sovelletaan yksityisiä asemia koskevaa lainsäädäntöä ja niiltä peritään samanlaisia maksuja. Toisaalla yhteisöradioilta on estetty ansaintamahdollisuudet. Ne eivät saa myydä mainosaikaa tai toimia sosiaalisen yrityksen tapaan, koska laki ei tunnista niitä”, Solervicens listaa.