Hallitusohjelmatavoitteet 2023-2026

I YKSI MEDIAPOLITIIKKA

1. Suomi tarvitsee mediapolitiikan

Media-alaan vaikuttava päätöksenteko on hajallaan eri ministeriöissä. Hajautettu päätöksenteko on osaltaan heikentänyt median toimintaedellytyksiä. Tarvitsemme mediapoliittisen ohjelman, jossa tarkastellaan ­kaikkia media-alaan vaikuttavia asioita kokonaisuutena sekä Suomessa että kansainvälisessä lainsäädännössä. Päätöksentekorajat ylittävän yhteisen mediapolitiikan avulla pääsemme katsomaan mediaa kansalaisen näkökulmasta. Miten tasavertainen, miten saavutettava ja miten laadukas on suomalainen mediatarjonta?

2. Toimintaedellytyksiä pitää parantaa

Muissa Pohjoismaissa mediaa tuetaan selvästi enemmän kuin ­Suomessa: media saa suoraa tukea valtiolta ja arvonlisäverokannat ovat matalammat. Muissa Pohjoismaissa ajatellaan, että mediatuet ja nolla-arvonlisävero ovat demokratiatukia. Mediatukijärjestelmä tulisi ottaa käyttöön sekä arvonlisävero poistaa lehdiltä ja kirjoilta myös Suomessa. Nämä päätökset ovat hallituksen käsissä ja niiden avulla edistetään tiedonvälitystä ja oppimista.

3. Yleisradion vakaa rahoitus turvaa tiedonvälitystä

Yleisradion rahoitus on pidettävä poliittisten suhdanteiden ulottumattomissa ja sen tehtävät on säilytettävä nykyisen laajuisina ja ­suojassa poliittisilta intohimoilta. Yleisradio on merkittävä kult­tuuri-instituutio. Vahva julkisen palvelun Yleisradio ja vahva kaupallinen media ovat suomalaisen tiedonvälityksen tukijalat. Suomalaisten luottamus mediaan on maailman huippuluokkaa. Luottamus uutisiin on kasvanut pandemian ja Ukrainan sodan aikana. On toimivan yhteiskunnan kannalta elintärkeää, että luottamus on vahva myös jatkossa.

II JOURNALISTIEN TURVALLISUUS TUKEE LAADUKASTA TIEDONVÄLITYSTÄ

Kansalaisten luottamusta nauttiva ja eettisesti säännelty media on merkittävä huoltovarmuustekijä. Sodan tai muun ­katastrofin uhatessa tiedotusvälineet ovat avainasemassa ­turvaamassa luotettavan tiedonsaannin. Journalistien turvallisuus tukee nopeaa tiedonvälitystä myös kriisiaikoina.

1. Journalistien uhkailu ja maalittaminen voivat johtaa itsesensuuriin

Journalistien uhkailu on riski koko yhteiskunnalle. ­Järjestelmällisen maalittamisen uhriksi joutuva journalisti alkaa välttää tietyistä ­aiheista uutisoimista. Se kaventaa kansalaisten oikeutta saada tietoa. Työtehtäviin liittyvä laiton uhkaus on yleisen syytteen ­alainen, ­mutta lain lisäksi tarvitaan muita toimia. Maalittamista on hillittävä kaikin keinoin.

2. Alustat saatava vastuuseen

Kansainvälisten alustayhtiöiden toimintaa on säädeltävä niin, että nekin kantavat vastuunsa alustoillaan leviävistä laittomista uhkauksista sekä disinformaatiosta. Mediakasvatus on tärkeää, mutta ei yksin riitä. Vastuullista journalismia tehdään koko yhteiskunnan hyväksi.

III ITSENSÄTYÖLLISTÄJÄT YHDENVERTAISEEN ASEMAAN

Itsensätyöllistäjät tulkitaan tänä päivänä yrittäjiksi, vaikka todellisuudessa monet heistä työskentelevät palkansaajien kaltaisessa asemassa. Tämä aiheuttaa heille monia tulonmuodostukseen sekä sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia.

1. Yhdessä neuvotteleminen mahdolliseksi

Nykyään työnantaja käytännössä sanelee itsensätyöllistäjien palkkiot ja työehdot. EU-komissio antoi syyskuussa 2022 suuntaviivat, joiden mukaan itsensätyöllistäjillä on oikeus neuvotella kollektiivisesti palkkioistaan ja työehdoistaan. On varmistettava, että nämä suuntaviivat toteutuvat.

2. Työsuhteen määritelmä nykyaikaan

Työsuhteen määritelmä on laajennettava koskemaan niitä itsensätyöllistäjiä, jotka työskentelevät toimeksiantajasta riippuvaisessa tai alisteisessa asemassa, ilman tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta työn ehtoihin tai palkkioon.

3. Sosiaaliturvaa kuten muillekin

Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on taata kaikille samantasoi­set etuudet. Myös itsensätyöllistäjät on otettava huomioon sosiaali­turvauudistuksessa. Työttömyysturvaa laskettaessa on otettava käyttöön yhdistelmävakuutus. Päivärahan työssäoloehtoa ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa on voitava kerryttää yhdessä vakuutusjärjestelmässä. Tämä takaa ihmiselle kaikkia tuloja vastaavan työttömyysturvan. Työttömyysturvalainsäädäntöä ja -käytäntöjä on selkeytettävä edelleen niin, että työvoimapoliittisten edellytysten arviointi tapahtuu yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti ympäri maata.