Miehittämätöntä lennokkia eli droonia ohjataan joko tietokoneella tai etänä ihmisvoimin. Niihin voidaan liittää kameroita ja muita tiedonkeruun välineitä.

Lennokkeja käytetään muun muassa lainvalvonnassa, tieteellisessä tutkimuksessa, etsintä- ja pelastustoiminnassa sekä viljelysten ruiskutuksissa. Kiinassa niillä yritetään estää pyrkijöitä lunttaamasta langattomien laitteiden avulla oppilaitosten pääsykokeissa.

Myös journalistit eri puolilla maailmaa haluaisivat hyödyntää lennokkeja työssään, mutta siinä törmätään sekä lehdistönvapautta että ilmailua koskeviin sääntöihin, kertoo professori Matt Waite Nebraskan yliopiston droonijournalismin laboratoriosta.

”Moni maa pohtii nyt laitteiden käytön sääntelyä, sillä kamerakopterit nähdään paikoin uhkana vallanpitäjille.”

Nepal kielsi

Lehdistönvapautta muutenkin rajoittavat maat ovat kiiruhtaneet kieltämään lennokkien käytön.

Waite mainitsee esimerkkinä Nepalin, jonne ulkomaiset toimittajat ja avustustyöntekijät toivat lennokkeja maanjäristyksen jälkeen. Hallitus kielsi niiden käytön nopeasti.

”Tarkalleen ottaen niiden käyttö tehtiin luvanvaraiseksi. Olen kysynyt lupaehtoja useaan otteeseen Nepalin ilmailuviranomaisilta, mutta turhaan”, Waite sanoo. Hän arvelee, että ilmeisesti joku ehti käyttää lennokkeja paikoissa, joihin hallitus ei niitä halunnut.

”Suorat kiellot tai rajoitukset eivät voi korvata julkistettuja sääntöjä, jotka kunnioittavat lehdistönvapautta ottaen samalla huomioon turvallisuuden ja yksityisyyden suojan vaatimukset”, hän pohtii.

Yhdysvalloissa kongressi on kehottanut liittovaltion ilmailuhallintoa (FAA) laatimaan säännöt kuluvan vuoden aikana. Mediaorganisaatiot nousivat vuosi sitten vastustamaan hallituksen päätöstä, joka kielsi journalisteilta lennokkien käytön. Media koki sen rikkovan oikeutta hankkia tietoa. Miehittämättömiä kaupallisia lentoja – journalismi mukaan lukien – koskeva lainsäädäntö on kuitenkin jumissa.

Epävarmuuden vuodet edessä

”Pelkään, että tämä tulee leimaamaan lähivuosia. Valtiot haluavat säännellä laitteiden käyttöä, ja käytäntö heiluu käytön ja rajoitusten välissä”, Waite ennustaa.

Hänen mukaansa maakohtaiset erot sääntelyssä tulevat olemaan suuria ja kokonaisuus muistuttaa tilkkutäkkiä.

Waite kuitenkin uskoo, että tilanne rauhoittuu noin kymmenessä vuodessa, kun tekniikka yleistyy ja kaikilla mailla on oltava säännöt sitä varten. ”Journalistit saavat lennättää kameroitaan kaikkialla, ja väline pääsee näyttämään todelliset kyntensä.”

Halvempaa ja helpompaa

Matthew Schroyer lennokkitekniikan eettistä ja vastuullista käyttöä ajavasta Professional Society of Drone Journalists -järjestöstä uskoo, että 5–10 vuoden perspektiivillä lennokkien käyttö lisääntyy, koska hinnat halpenevat ja laitteista tehdään entistä helppokäyttöisempiä.

”Lennokkijournalismi muuttuu teknisestä erikoisalasta osaksi yleistä työkalupakkia, kuten kameran tai kännykän käyttö”, hän uskoo.

Schroyerin mielestä lennokit avaavat uusia mahdollisuuksia tutkivaan tiedonhankintaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvissä asioissa.

Kameran ohella lennokki kuljettaa monia muitakin sensoreita, joiden avulla voidaan tarkkailla vaikkapa kasvien yhteyttämistä, veden laatua tai kemikaalipitoisuuksia, hän listaa.

”Se tuo lisää datapohjaisia juttuja, joissa tutkitaan luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien vaikutuksia, luonnonvarojen hyödyntämistä, maankäyttöä, maataloutta ja ilmastonmuutosta. Kuulostaa tieteeltä, mutta journalistien on valmistauduttava etsimään tietoa kuin tiedemiehet ja ajattelemaan kuin tutkijat viedäkseen tiedonvälitystä eteenpäin”, Schroyer pohtii.

Hänen mukaansa tähän liittyy vahva ”jos”.

”Hallitukset iskevät drooneja vastaan siellä, missä toimittajien oikeuksia ei muutenkaan kunnioiteta. Siksi journalistien pitää todistaa lennokkien arvo yleisölle. On toimittava turvallisesti ja vastuullisesti, jotta sekä yleisö että päättäjät vakuuttuvat tekniikan hyödyistä”, Schroyer sanoo.