Maailman lehdistönvapauden päivän kansainvälinen konferenssi järjestettiin tänä vuonna Jakartassa, Indonesiassa, teemalla ”Kriittisellä mielellä kriittisinä aikoina: Median rooli rauhanomaisen, oikeudenmukaisen ja osallistavan yhteiskunnan puolustamisessa”. 1500 osallistujaa kerännyt tapahtuma päättyi eilen. Vuosi sitten vastaava konferenssi järjestettiin Helsingissä. Unescon väistyvä pääjohtaja Irina Bokova kuvasi sanan- ja lehdistönvapautta välttämättömäksi terveen yhteiskunnan, hyvän hallinnon, kestävän yhteiskunnan ja rauhan kannalta. Bokovan mukaan vallankumoukselliset muutokset teknologiassa avaavat uusia mahdollisuuksia, jotka yhdistyessään vanhoihin uhkiin huolestuttavat juuri nyt kaikkialla. ”Totuuden jälkeinen aika” puhuttaa kaikkialla maailmassa. ”Valeuutisten” kanssa se muodostaa uuden propagandan ja disinformaation aallon, jonka herättämät kysymykset tunkevat suoraan riippumattoman journalismin ytimeen, sanoi Bokova. Väkivalta ja turvallisuus olivat maailmankonferenssin ydinasioita. Naisjournalistit ovat erityisen uhan alla, liian moni on vankilassa, tai joutuu pakenemaan kotimaastaan. Murha on sensuurin korkein aste, kymmenen viime vuoden ajan on journalisti tai median työtekijä tapettu työnsä vuoksi joka neljäs päivä. Yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tappaja jää rankaisematta. Uhkailulla on lievempiäkin muotoja. Ilmari Hiltunen esitteli akateemisessa konferenssissa Journalisti-lehden kyselyn perusteella tekemäänsä tutkimusta, jonka mukaan suoraa väkivaltaa vähempikin uhkailu luo pelon ilmapiiriä. Suomalaisista toimittajista 14 prosenttia sanoo, että ulkopuolisen puuttumisen pelko on saanut heidät harjoittamaan itsesensuuria. Lisää akateemisesta konferenssista: http://worldpressfreedom.info/ Suomalainen panos konferenssissa oli muutenkin edustava. JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström oli mukana pohtimassa journalistien itsesääntelyn ongelmia, Rauli Virtanen edusti kokemusta paneelissa, joka pohti konfliktisesitiivistä journalismia ja Reeta Pöyhtäri julkisti yhdessä ruotsalaisen Ulla Carlssonin kanssa toimittamansa kirjan. Anne Leppäjärvi johti opiskelijaryhmää, joka jätti viimevuotista perintöään konferenssin nuorten uutistoimituksessa. Työn jälkeä voi nähdä osoitteessa http://voiceofmillenials.com . Pohjoismaisittain liikuttava hetki oli vuosittaisen Guillermo Cano -palkinnon myöntäminen ruotsalais-eritrealaiselle toimittaja Dawit Isaakille, joka on virunut vankilassa Eritreassa yli 15 vuotta. Hänen tyttärensä Betlehem Isaak piti vahvan puheen ottaessaan vastaan palkintoa isänsä puolesta. Kuten tavallista, lehdistönvapaus teemana herätti keskustelua myös isäntämaan asioista. Virallisissa puheissa Indonesiaa kehuttiin 20 vuoden kehityksestä kohti lehdistönvapautta ja riippumatonta itsesääntelyä. Mediassa ja joissain keskusteluissakin nousivat kuitenkin esille journalistien oikeuksien loukkaukset ja erityisesti Indonesiaan kuuluvan Länsi-Papuan tilanne. Maan journalistiliitto AJI julkaisi raportin 72 väkivallanteosta journalisteja kohtaan viimeksi kuluneen vuoden ajalta. Kahden viime viikon aikana AJI julkisti kaksi tapausta, joissa paikallisia journalisteja oli väkivalloin estetty tekemästä työtään Papualla. Ulkomaiset ja indonesialaiset toimittajat ovat vuosia valittaneet, ettei heitä päästetä alueelle, jossa toimii sitkeä itsenäisyysliike. Kysyttäessä, miksi Papuan lehdistönvapausasiat eivät ole mukana konferenssin ohjelmassa, Indonesian lehdistöneuvoston puheenjohtaja vastasi Jakarta Post-lehdelle, että kyseessä on maan sisäinen asia, joka ei kiinnosta kansainvälistä konferenssia. Konferenssin lukuisia keskusteluja voi seurata videolla jälkikäteenkin osoitteessa http://en.unesco.org/world-press-freedom-day-2017/live-webcast Avainsanat: Kansainvälinen Sananvapaus