Lain käsi ei yllä Pakistanin tiedustelupalveluihin – toimittajamurhat jäävät selvittämättä

Shahzad johti hongkongilaisen uutisportaalin Asia Times Onlinen Pakistanin-toimistoa. Häntä oli uhkailtu ennen sieppausta. Ruumis, jossa oli kidutuksen jälkiä, löytyi pari päivää myöhemmin.

Shahzadin kirja Inside Al-Qaeda and the Taliban ilmestyi muutama viikko ennen kuin hänet murhattiin.  Shahzad oli ollut sekä kapinallisten vankina että vieraana. Hän oli tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että al-Qaida oli soluttautunut Pakistanin armeijaan.

Amnesty International vaati Shahzadin kuoleman vuosipäivänä, että Pakistanin on tuotava tämän surmaajat oikeuteen ja tutkittava kunnolla väitteet toimittajien vainosta, myös tiedustelupalvelujen osalta.

Shahzadin murha heijastaa journalistien ahdinkoa Pakistanissa, Amnestya Etelä-Aasiasssa johtava Polly Truscott sanoo.

Ainakin kolme toimittajaa on surmattu Pakistanissa puolen vuoden kuluessa. Kansainvälinen journalistiliitto IFJ tilastoi viime vuonna kahdeksan ammattiin liittyvää kuolemaa. Vuodesta 1992 lähtien Pakistanissa on kuollut 42 journalistia työnsä vuoksi, Committee to Protect Journalists laskee. Tuomiolle on saatu ainoastaan Wall Street Journalin kirjeenvaihtajan Daniel Pearlin tappajat.

Pakistanin journalistiliiton entinen pääsihteeri Mazhar Abbas kertoo, että joissakin tapauksissa on edetty pidätyksiin asti, mutta koska kyse on ollut vaikutusvaltaisista henkilöistä, heidät on vapautettu takuita vastaan pikimmiten.

Toimittajat on ajettu puun ja kuoren väliin. Heitä jahtaavat sekä kapinalliset että tiedustelupalvelut, ja kummatkaan eivät siedä kielteistä uutisointia.

Tutkinnalla lupaava alku

Shahzadin murhaa tutkinut komitea haastatteli puolen vuoden aikana 41 todistajaa ja kävi läpi 32 000 sähköpostiviestiä. Sen 146-sivuinen raportti päättyi arvioon, että kuolemasta olivat vastuussa terrorismin vastaisen sodan eri osapuolet, mukaan lukien Pakistanin valtio ja Talebanin kaltaiset toimijat.

Se, ettei tappajia nimetty, osoitti tiedustelupalvelujen olevan rikostutkinnan ulottumattomissa.

”Oli merkittävä edistysaskel, että komitea rohkeni etsiä murhaajia, mutta puhti loppui avainkohdassa, kun piti tutkia sotilastiedustelua ja sisäistä tiedustelua ISI:ä”, Shahzadin lanko, toimittaja Hamza Ameer sanoo.

Truscottin mukaan tappajat peittelivät jälkiään ja siksi olisi erityisen tärkeää tutkia varsinkin ISI perin pohjin.

Laki kansallisesta ihmisoikeuskomissiosta hyväksyttiin Pakistanissa Shahzadin kuoleman yksivuotispäivänä, mutta komission toimivalta ei ulotu tiedustelupalveluihin.