Tuija Tarkiainen uudisti SJL:n ulkoasun. Mikä muuttui ja miksi? Mitä otit huomioon, kun aloit suunnitella ulkoasumuutosta vuonna 2019? Ulkoasun tuli säilyä vakuuttavana ja uskottavana, mutta sitä piti raikastaa. Uuden asun piti olla ajanmukainen ja vahvistaa liiton identiteettiä. Väripaletin, muotokielen ja fonttien piti luoda yhtenäistä ja tunnistettavaa mielikuvaa liitosta. Kaiken materiaalin kokouskutsuista onnitteluadresseihin ja käyntikorteista powerpoint-kalvoihin piti olla graafisesti yhtenäistä. Mikä muuttuu? Muun muassa värit, muotokieli ja fontit. Joitakin asioita kuten logoa ajanmukaistettiin, mutta ei kokonaan vaihdettu. Mitä halusit säilyttää ja miksi? Logon leijonasta ei luovuta – brändisyistä ja siksi, että se on jäsenistölle rakas. Voimakkaan ja rohkean leijonan symboliarvo on pistämätön. Sininen väri säilyi, sillä se henkii luotettavuutta. Mitä logolle tehtiin ja mitä se viestii? Camilla Pentti piirsi leijonan uusiksi. Edellinen logo näytti nykykatsojan silmään hieman tekniseltä ja kulmikkaalta, vaikka hieno olikin. Leijona sai pientä pehmennystä ja linjakkuutta, esimerkiksi kruunu on nyt selkeämpi, sormet vaihtuneet tassuksi ja hihasta kadonnut kalvosinnappi. Millä perusteilla uudet värit valittiin? Sininen väri pysyy, mutta sävy muutettiin hyvin tummaksi musteensiniseksi. Se viittaa tietysti musteeseen ja käsin kirjoittamiseen. Sininen on vähän virallinen, mutta kulttuurissamme myös luotettava ja demokraattinen. Naku eli tietty vaaleanpunaisen sävy tulee sekin alun perin printtilehden historiasta, ja esimerkiksi Financial Times käyttää edelleen vähän samantyyppistä väriä. Siniseen yhdistettynä se on kaunis ja nykyaikainen ja tuo virallisuuden oheen kohteliaisuuden ja läheisyyden. Verkkosivuilla punainen vaihtuu vähän oranssimmaksi, tulenpunaiseksi. Entä mitä fonteille tapahtui? Suunnittelutoimisto Letters from Swedeniltä löytyi Funkis-fontti, jossa skandinaavinen selkeys ja luonteikkuus yhdistyvät historiaan. Lisäksi se on hyvin tunnistettava monenlaisessa ympäristössä. Funkiksesta valitsin sellaisen version, jota ei pitäisi löytyä juuri keneltäkään muulta. Toiseksi fontiksi otin fonttien työhevosen, Cambrian. Se löytyy melkein joka koneelta, on hyvin helppolukuinen ja sitä voi käyttää pienikokoisena, huonolla resoluutiolla ja sähköisellä alustalla, mihin se on alun perin suunniteltu.” Mitä uusi ilme viestii Journalistiliitosta? Rohkeutta ja uskottavuutta, demokratiaa ja tasa-arvoa. Samaan aikaan se henkii ystävällisyyttä ja sitä, että liitto kuuntelee jäseniään ja välittää heistä. Avainsanat: Camilla Pentti graafikko ilme Journalistiliitto liitto logo Tuija Tarkiainen