Uusimmat

Journalismi raivon aikakaudella

Tukholma (IPS – Karin Pettersson) Historiallisesti journalismilla on ollut keskeinen rooli julkisen keskustelun muovaajana. Nykyään se on vain yksi monista toimijoista, jotka tarjoavat tietoa maailmanmenosta. Se toimii ekosysteemissä, joka ammentaa ennen muuta vihasta, pelosta ja muista voimakkaista tunteista, ja jossa valeet leviävät nopeammin kuin totuus.

Tässä uudessa maailmassa journalismin on muututtava ja journalistien opittava tuntemaan tämä uusi maisema ja välttämään sen sudenkuopat. Jos niin ei tapahdu, journalismi uhkaa muuttua vain vihavetoisen somelogiikan peiliksi – sen sijaan että journalismi toimisi totuuden ja järjen vastapainona sille.

Näiden haasteiden edessä raivon aikakauden journalistien olisi opittava viisi asiaa.

Ensimmäinen opittava asia on, ettei uutisia, näkökulmia tai lähteitä kannata etsiä Twitteristä. Twitter on muihin somealustoihin verrattuna pieni, mutta uutisekosysteemissä se on valtavan tärkeä ja valitettavasti usein tuhoisalla tavalla. Sen käyttäjäkunnassa poliitikot, propagandistit ja manipuloijat ovat yliedustettuina.

Kenen tahansa, jolla on rahaa tai bottiverkosto, on helppo manipuloida Twitteriä. Twitter vääristää journalismia myös vähemmän ilmeisillä tavoilla. Alustan luonteen vuoksi journalistit saavat voimakkaimmat reaktiot sisällölle, joka muuntelee päivän suuria tarinoita eli aiheita, joita kaikki muutkin jo käsittelevät. Kun journalistit viettävät liikaa aikaa Twitterissä, se johtaa juttujen tyhmentymiseen – aikana, jolloin ennen muuta tarvittaisiin itsenäistä, ajateltua journalismia, joka etsisi tarinoita, joita ei vielä ole kerrottu.

Toinen opittava asia on, ettei journalistin tulisi sortua olemaan hyödyllinen idiootti. Journalistin täytyy oppia, miten välttää omaa agendaansa ajavien pussiin pelaaminen. Toisin sanoen journalistin täytyy ymmärtää, miten manipulaatio somessa toimii.

Yhdysvaltalainen teknologiajournalisti ja ajattelija Danah Boyd käyttää esimerkkinä muslimivastaista pastori Terry Jonesia, joka vuonna 2010 alkoi käyttää someverkostoja levittämään aiettaan julkisesti polttaa Koraani. Jonesin tavoite oli saada valtavirtamedia kiinnostumaan ja samalla mainostamaan seurakuntaansa, jossa oli noin 50 jäsentä.

Bloggariverkosto alkoi kirjoittaa Jonesista ja lopulta silloinen USA:n ulkoministeri Hillary Clinton julkaisi lausunnon, jossa tuomitsi hänet. Tämä johti massiiviseen mediahuomioon. Kun Jones viimein poltti Koraanin, kaikki uutisvälineet kertoivat siitä. Teko johti Afganistanissa mellakoihin, joissa kuoli 12 ihmistä.

Kysymys kuuluu: oliko tarpeellista ja tärkeää kertoa tästä spektaakkelista? Pitäisikö median raportoida marginaalisten hahmojen suvaitsemattomista provokaatioista?

Kolmas opittava asia on, että journalistien tulisi pystyä erottamaan poliittinen tyrmäys relevantista kritiikistä. Donald Trumpin, Rodrigo Duterten ja Viktor Orbánin hyökkäykset journalismia vastaan eivät ole erillisiä tapauksia, ne ovat osa suurempaa kuviota. Vapaan lehdistön horjuttaminen on maailman kaikkien autoritaaristen hallitsijoiden tehtävälistalla.

Journalistien täytyy olla tietoisia, että journalismi on hyökkäyksen kohteena. Samalla tulee pysyä avoimena oikeutetulle kritiikille.

Neljäs opittava asia on, että teknojättejä täytyy käsitellä. Ihmiskunnan historiassa ei milloinkaan ole ollut liikeyrityksiä, jotka tavoittavat yhtä paljon ihmisiä ja vaikuttavat yhtä voimakkaasti heidän saamaansa tietoon sekä keskinäiseen viestintäänsä. Teknojättien toiminta vaikuttaa myös demokratiaan, innovaatioihin ja politiikkaan, ja yrityksiä käsittelevien juttujen tulisi heijastaa sitäkin.

Viides opittava asia on, että journalistin on syytä tottua vihaan. Koska somessa kukoistavat viha, uhkaukset ja aggressiiviset hyökkäykset ovat poliittisesti motivoituneita, ne tuskin häviävät itsestään. Mediaorganisaatioiden pitää oppia käsittelemään journalistien kokemaa henkistä painetta sekä luomaan työntekijöilleen tehokkaita turvallisuuskäytäntöjä.

Yksittäistä journalistia voi lohduttaa sillä, että hyökkäykset vain todistavat hänen työnsä tärkeydestä.

Hyvä journalismi ei koskaan ole ollut tärkeämpää kuin nyt, eikä myöskään yhtä vaikeaa. Mutta kunhan se oppii navigoimaan uudessa maastossa, journalismi voi selvitä hengissä.

Karin Pettersson on johtaja Schibsted Media Groupissa ja entinen Aftonbladetin poliittisen toimituksen johtaja.

(Inter Press Service)