Vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 9.9.), ettei Journalistiliitto edusta freelancereita.

 

Journalistiliitto edustaa 2 200 freelanceria sekä lehdistössä että sähköisessä mediassa. Viime vuosina freelancerjäsenten määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Tällä hetkellä työssä olevista liiton jäsenistä jo joka viides tekee työtä freelancertoimittajana, -valokuvaajana, -graafikkona, -kääntäjänä jne. Suhteellinen osuus todennäköisesti kasvaa lähivuosina, sillä työsuhteisten journalistien määrän ennustetaan pysyvän nykyisellä tasolla.

 

Jäsenyyden tuoman edustavuuden lisäksi Journalistiliitto on Sanoma Newsin freesopimusten osalta kerännyt freelancereilta satoja valtakirjoja neuvotteluiden käymiseksi. Liiton kanssa mediatalo ei ole kuitenkaan suostunut neuvottelemaan, vaan ainoastaan ajoittain keskustelemaan.

 

Viime kevään aikana Sanoma News neuvotteli itse käyttämänsä termin mukaisesti kymmenien "strategisesti tärkeiden avustajien" kanssa. Lopuille tarjottiin vakiomuotoisen sopimuksen allekirjoittamista. Osalla heistä työt päättyivät kesän aikana, kun sopimusta ei allekirjoittanut.

 

Tarjotun sopimuksen ongelmat freelancerin kannalta ovat tekijänoikeuksien laajuudessa ja niistä maksettavissa palkkioissa sekä freelancerin vahingonkorvausvastuussa.

 

Lähes aina rajatummat oikeudet riittävät käytännössä. Tekijät ovatkin tarjonneet oletukseksi lehden brändin laajuista käyttöoikeutta. Tämä kattaa hyvin lehden uudet jakelukanavat, kuten vaikkapa iPadin. Sanoma News on myös sopinut yksittäisten freelancerien kanssa brändikäytöstä, mutta isolta osalta on vaadittu tätä laajempia tekijänoikeuksia. Erityisen ongelmallisia ovat edelleenluovutus- ja muuttamisoikeus, jotka mahdollistavat kuvien ja tekstin myymisen edelleen eli käyttämisen periaatteessa missä mediassa ja missä muodossa tahansa.

 

Laajoihin oikeuksiin ei ole määritetty freelancerin oikeutta tietää, missä aineistoa käytetään. Sen sijaan freelancerilla on velvollisuus kertoa haastateltavalle tai kuvattavalle käytön mahdollisuuksista, joita ei siis tiedä. Velvollisuuteen on taas kytketty vahingonkorvausvastuu, jota ei ole kirjattu työsuhteisten journalistien työsopimuksiin ja joka on laajempi kuin työsuhteisten lakisääteinen vastuu.

 

Journalistiliitto on yhdessä muiden järjestöjen kanssa vaatinut kollektiivisia neuvotteluoikeuksia itsensätyöllistäville freelancereille. Työsuhteisten osalta työehtosopimukset ja neuvottelut vähimmäistyöehdoista ovat arkipäivää. Freelancerit ovat yleisesti työsuhteisia suojattomammassa asemassa. Tulkinta yrittäjyydestä johtaa heikompaan neuvotteluasemaan ja sosiaaliturvaan, ja mahdollisuutta yrittäjän voittoon ei käytännössä ole.

 

Pentikäisen mainitsemien yrittäjien keskimääräinen ansiotaso on vuosien ajan polkenut paikallaan ja on samalla työajalla alle 60 % työsuhteisten keskiansiosta – keskimäärin 2 000 euroa kuukaudessa. Työsuhteisille on myös maksettu laajemmista tekijänoikeuksista muun muassa paikallisesti neuvotelluilla tekijänoikeussopimuksilla. Suurin osa freelancereista tekee työtään freelancer-verokortilla eikä toimi missään yritysmuodossa. Pääosin he rinnastuvat sanomalaisiin työsuhteisiin, ja näin totesi myös artikkelissa viitattu markkinaoikeus.

 

Petri Savolainen

edunvalvontajohtaja

Suomen Journalistiliitto ry

 

***

 

Oheinen kirjoitus lähetettiin Helsingin Sanomiin 9.9., mutta sitä ei julkaistu.