Analyyttisella otteella irti alikehityksestä

Valtavirran uutistoimistot keskittyivät 1960-luvulla koviin uutisiin, joissa ladottiin faktat pöytään ilman mainittavaa taustoittamista. Prosesseja tapahtumien takana ei yritetty selittää, eikä syventäviä  juttutyyppejä, kuten feature-kirjoittamista, kolumneja tai tutkivia artikkeleita, juuri tarjottu.

Uutiskaava ei suosi kehitykseen liittyviä aiheita, vaikka kolmannen maailman maita kohdanneet epidemiat ja katastrofit toki uutisoidaan ja antia täydennetään järkyttävillä kuvilla. Taustojen pohdinta jää edelleen vähemmälle. Ei esimerkiksi kysytä, miksi teollisuusmaissa harvinaisiksi käyneet sairaudet aiheuttavat yhä pahoja epidemioita kehitysmaissa. Tai miksi isot maanjäristykset tekevät paljon vähemmän tuhoa Kaliforniassa ja Japanissa kuin Haitissa.

Pinnallisuus ja puolueellisuus leimaavat yhä kansainvälistä journalismia.

Taustoittavaa ja analyyttista aineistoa on ilmaantunut anglo-saksisen lehdistön artikkelisivuille, mutta analyysit ja kommentit keskittyvät yleensä teollisuusmaihin ja niiden etuihin.

Ylhäältä alas suuntautuva ja teollisuusmaihin keskittyvä journalismi on pitkittänyt ja vahvistanut niiden määräävää asemaa maailmassa. Kehitysmaat on mielletty pelkiksi raaka-aineiden tuottajiksi, mikä on vähentänyt sijoittajien mielenkiintoa niitä kohtaan. Kukapa haluaisi perustaa tehtaan maahan, joka on viestinten mukaan sivistymätön, vaarallinen ja vailla toimivaa oikeuslaitosta sekä infrastruktuuria.

Me IPS uutistoimiston perustajat päätimme 1960-luvulla yrittää korjata uutistoimistojen välittämää puolueellista, epätasa-arvoista ja vääristynyttä kuvaa maailmasta.

Silloinen maailma erosi melkoisesti nykyisestä. Esimerkiksi Brasiliaa oli tapana luonnehtia sanoilla ”tulevaisuuden maa – ja sellaiseksi jää”.

IPS ei halunnut maalata valheellisen myönteistä kuvaa kehitysmaista, niiden korruptiosta ja muista vakavista ongelmista. Halusimme lisätä kansainvälisen tiedonvälityksen objektiivisuutta tuomalla mukaan kehitysmaiden näkemyksiä ja intressejä.

Se merkitsi erilaista tapaa tarkastella maailmaa ja harjoittaa journalismia. Oli pureuduttava kehitysmaiden todellisuuteen ja ongelmiin.

Esimerkin tarjoavat perushyödykkeiden hinnat. Medialla on tapana esittää niiden nousu kielteisenä asiana: inflaatio kiihtyy, kuluttajat kärsivät ja maailmantalous vääristyy. Asia onkin näin teollisuusmaiden näkökulmasta, koska ne tuovat halvalla raaka-aineita kehitysmaista, jalostavat niistä tuotteita ja myyvät ne kalliilla.

Jonkin perushyödykkeen äkillinen hinnannousu voi aiheuttaa ongelmia maailmantaloudelle ja varsinkin kehitysmaille, jotka joutuvat tuomaan sitä ulkomailta. Jatkuva valitus raaka-aineiden hintojen noususta kuitenkin peittää sen tilastollisen tosiasian, että öljyä lukuun ottamatta ne ovat kallistuneet paljon vähemmän kuin teollisuustuotteet.

IPS tuottaa uutisia ja analyyseja osoittaakseen, että raaka-aineviennistä riippuvaiset maat eivät pysty nykysäännöillä nujertamaan köyhyyttä ja alikehitystä.

Kehityskysymyksiä käsittelevien toimittajien pitäisi aloittaa analysoimalla kriittisesti olemassa olevia uutissisältöjä.

Seuraavaksi kannattaa tarkastella taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä uudesta näkökulmasta. Sen tarjoavat syrjäytetyt ja riistetyt ihmiset sekä köyhät maat, jotka eivät pääse irti alikehityksestä kaupan ehtojen, maataloustukien ja muiden rakenteellisten syiden vuoksi.

Täytyy ymmärtää, miten ja miksi jotkut kehittyvät maat onnistuvat vaurastumaan, ja mikä on kansainvälisen yhteistyön rooli.

On tutkittava, asettavatko teollisuusmaat ja niiden hallitsemat kansainväliset instituutiot kahden- ja monenvälisille sopimuksille ehtoja, jotka pönkittävät eriarvoisuutta.

Niin poliittinen kuin taloudellinenkin maantiede ovat muuttuneet suuresti 1960-luvun jälkeen ja teknologia on mullistanut tiedonvälityksen. Edellä kuvattuun aihepiiriin liittyvä uutisointi on yhä kaukana tasapainosta, ja se pätee moniin viestimiin sekä teollisuus- että kehitysmaissa.