”Journalistien tappaminen on kiihtynyt eri puolilla maailmaa viiden viime vuoden aikana, ja YK on huolestunut tilanteesta”, sanoo Unescon ilmaisunvapauden ja mediakehityksen osaston johtaja Guy Berger.

Hänen mukaansa YK ponnistelee jo monin tavoin murha-aallon tyrehdyttämiseksi, mutta Pariisin kokouksessa on tarkoitus pohtia, mitä mediaorganisaatiot voisivat asiassa tehdä.

Kansainvälinen journalistiliitto IFJ on laskenut ainakin 109 journalistin tai muun mediahenkilökunnan edustajan joutuneen vuoden aikana tapetuksi ja kolmen kuolleen työnsä vuoksi onnettomuudessa.

Toimittajat ilman rajoja (RSF) korostaa, että yhä useampi surmattu toimittaja on joutunut harkitun murhan kohteeksi. Järjestö kehottaa YK:ta nimittämään erityisedustajan, jonka toimialana on journalistien turvallisuus.

RSF:n pääjohtaja Christophe Deloire esittelee Pariisin kokouksessa yhteistyössä Unescon kanssa laaditun toimittajan turvaoppaan. Unescon mukaan oppaan tavoitteena on jakaa hyviä käytäntöjä lähtien uutistoimitusten turvasäännöistä ja ulottuen vaarallisilla alueilla toimimiseen.

Mediasta laaja edustus

Unescon jäsenvaltioiden edustajien ohella kokoukseen odotetaan noin 200:aa yksityisen, julkisen ja yhteisömedian edustajaa. Unescon mukaan eri mediatyypit ja maantieteelliset alueet ovat edustettuina ennennäkemättömän laajasti, mikä parantaa mahdollisuuksia varautua yhä moninaisemmiksi käyviin uhkiin.

Berger vetää kokouksen ensimmäisen istunnon ja toisen juontaa CNN:n johtava ulkomaankirjeenvaihtaja ja Unescon hyvän tahdon lähettiläs Christiane Amanpour. Yhden istunnon aiheena on journalisteihin kohdistuvien rikosten rankaisemattomuuden kertakaikkinen lopettaminen.

Unesco julkaisee kahden vuoden välein valtioiden vastaukset kysymyksiin toimenpiteistä, joihin on ryhdytty journalisteihin kohdistuvien rikosten rankaisemiseksi. Vuoden 2015 raportissa valitetaan, että kaikki maat eivät antaneet pyydettyjä tietoja. Kyselyjä oli lähetetty 57 valtiolle, joista 24 eli 42 prosenttia vastasi. Vuonna 2014 vastausprosentti jäi 22:een.

”Joissakin maissa vallitsee lehdistönvapaus, mutta journalistit eivät silti ole turvassa. Toisaalla vapautta saatetaan rajoittaa, mutta journalistit ovat turvassa, vaikka heidän kohtelunsa ei ehkä vastaa kansainvälisiä normeja”, Berger selittää.

Hän muistuttaa, että valtioilla on velvollisuus suojella jokaista kansalaista ja näiden oikeuksia, mutta kaikki eivät tee niin. ”Niin ei saisi tapahtua. Kun allekirjoittaa kansanvälisen julistuksen, tekojen on vastattava sitä.”

Berger toivoo, että myös yleisö kiinnittäisi enemmän huomiota mediatyöläisten turvallisuuteen. ”Kukaan ei halua olla eri mieltä yleisen mielipiteen kanssa. Mitä vahvempi yleinen mielipide on, sitä varmemmin hallitukset tarttuvat toimeen. Vallanpitäjät tarvitsevat journalisteja, ja vaikka he eivät pitäisikään toimittajista, näiden turvallisuus on taattava.”