Savolainen: Lisää monipuolisuutta ja näkyvyyttä edunvalvontaan

”Kollektiiviset toimet ovat etusijalla.” Näin korostaa Journalistiliiton ja koko ay-liikkeen perinteisen linjan mukaisesti järjestön edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Liiton työelämässä olevien jäsenten suureen enemmistöön sovelletaan omien alojensa kollektiivisten työehtosopimusten määräyksiä. Sopimuksia on yhteensä kahdeksan. Keskeistä on varmistaa nykyisten sopimusten jatkuvuus ja mahdollisimman laaja peittävyys sekä tehdä töitä sopimusten sisältöjen kehittämiseksi.

Kollektiivisopimusten ulkopuolella olevien jäsenten edunvalvonta on viime vuosina monipuolistunut ja vahvistunut, mutta samanaikaisesti siihen kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet ja monimutkaistuneet, Savolainen totesi. Vastauksena näihin vaatimuksiin uusia työmuotoja on luotu ja toimintatapojen kehittely on tarpeen tulevinakin vuosina. 

Pari tuhatta jäsentä vaikka kollektiivisopimuksia

Liiton lähes 16 000 jäsenestä runsaaseen 9 200 sovelletaan jotakin kahdeksasta kollektiivisopimuksesta. Suurimpia tes-aloja ovat lehdistö (5 500 jäsentä), Yleisradio (2 400) ja kirjojen kustannustoiminta (550). Yleisradion ja MTV:n freelancereiden työn ehdoista on sovittu ns. Yhtyneet-sopimuksella (450).

Neljä muuta kollektiivista työehtosopimusta koskee noin 330 jäsentä. Niitä sovelletaan kaupallisten tv-yhtiöiden sekä eräiden paikallisradioiden työntekijöiden työehtoihin. (Liiton työehtosopimukset on julkaistu osoitteessa www.journalistiliitto.fi/edunvalvonta/tyoehtosopimukset.)

Lehdistön ja kirjojen kustannustoiminnan sopimukset ovat yleissitovia, joten myös järjestäytymättömien työnantajien on noudatettava niitä. Sähköisessä mediassa ei yleissitovia työehtosopimuksia ole, mikä hankaloittaa järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevien jäsenten edunvalvontaa.

Savolainen ehdottaa, että liitossa arvioitaisiin tarvetta ja mahdollisuuksia edetä sähköisessä mediassa yleissitovaan työehtosopimukseen. ”Se vähentäisi yrityskohtaista perässäjuoksemisen tarvetta.”

Työelämässä olevista jäsenistä kollektiivisten sopimusten ulkopuolella ovat lehdistön alihankkijoina toimivat freelancerit (1 650) sekä sähköisessä mediassa järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevat journalistit (useita satoja).

Muut jäsenryhmät muodostuvat työttömistä (550), eläkeläisistä (2 800) ja opiskelijoista (1 000).

Edunvalvonta kärsii työvoiman ylitarjonnasta

Median viimeaikaiset muutostrendit ovat synnyttäneet uusia vaatimuksia liiton edunvalvonnalle. On kyettävä vastaamaan työurien pirstoutumiseen (”pätkätyö kestoaiheena”), yrittäjätyön lisääntymiseen ja uutena asiana tes-shoppailuun, Savolainen luetteli. Myös mediasta löytyy työnantajia, jotka koettavat siirtää työtä halvemman työehtosopimuksen piiriin tai kokonaan ”tessittömälle kentälle”.

Huolestuttavan esimerkki tästä tarjoaa Otava-Kuvalehdet, joka ulkoisti syksyllä 2009 graafista työtä Aste Kirjat -yhtiölle. Töitä oli kuten ennenkin, mutta liikkeenluovutuksen jälkeen osa graafikoista irtisanottiin. Teetetäänkö kaikki työt nyt supistetulla henkilöstöllä, Savolainen kysyi. Epäselvää hänen mukaansa on myös se, pyrkiikö työnantaja jättäytymään kustannustoiminnan työehtosopimuksen ulkopuolelle.  

Journalistien etujen puolustamista vaikeuttaa myös alan työvoiman kasvava ylitarjonta. Se johtuu alan koulutuspaikkojen rajusta lisäyksestä. Savolainen kuvaili tilanteen irvokkuutta lainaamalla kolmekymppistä kuvatoimittajaa: ”On kieltämättä outoa lukea Hesarin työelämäsivuja, kun en löydä sieltä yhtään paikkaa, johon voisin hakea, mutta seuraavilla koulutussivuilla joka neljäs ilmoitus on media-alalle.”

Savolainen varoitti, että ylitarjonta kiristää vapaiden journalistien välistä kilpailua ja luo painetta nykyistä palkkiotasoa kohtaan.

Kilpailu työpaikoista on synnyttänyt työmarkkinoille muitakin epäterveitä ilmiöitä. Savolainen pitää kestämättömänä sitä, että työsuhteiseen työhön haluaville nuorille on tarjolla etupäässä määräaikaisia työpaikkoja. Pahimmillaan se merkitsee työtä ”tunti silloin, toinen tällöin” –mallin mukaan (TTT-sopimukset).

Liiton asiamiehet ovat yhdessä luottamusmiesten kanssa tehneet ison työn määräaikaisten työsuhteiden laillisuuden selvittämiseksi. Viime viiden vuoden aikana työ on johtanut yhteensä usean sadan määräaikaisen journalistin vakinaistamiseen Ylessä ja muun muassa eräissä Alma Median suurissa sanomalehdissä. Selvitystyö vaatii runsaasti voimavaroja, mutta sitä on ehdottomasti jatkettava, Savolainen päätteli.

Lisää itsensä työllistäviä journalisteja

Itsensä työllistävien jäsenten määrä on viime aikoina kasvanut noin sadan freelancerin vuosivauhdilla. Työelämässä olevista jäsenistä he muodostavat noin viidenneksen. Osuus voi nousta nykyistä paljon suuremmaksi, Savolainen totesi. Hän muistutti, että monessa Euroopan maassa puolet journalistien ammattiliittojen jäsenistä on freelancereita.

Journalistiliitto on reagoinut freelance-työn lisääntymiseen vahvistamalla itsensä työllistävien edunvalvontaa. Työmuotoja on monipuolistettu ja terävöitetty. Hyvän esimerkin siitä tarjoaa Sanoma Newsin free-sopimuksesta käyty kamppailu.

Siinä hyödynnettiin Sanoma Newsin julkaisujen 560 avustajalta kerättyjä valtakirjoja, Facebookia ja mielenosoitusta. Kun erimielisyydet eivät ratkenneet, Journalistiliitto vei kiistan markkinaoikeuteen, jonka päätös tosin ei vastannut liiton odotuksia. Kamppailuun osallistui tiivistä yhteistyötä tehden lähes 30 järjestöä, joiden jäsenistössä on toimittajia, valokuvaajia ja graafikoita.

Työ asiallisten työehtojen turvaamiseksi av-kääntäjille on muutaman vuoden ponnistelun tuloksena edennyt kiinnostavasti, Savolainen totesi. Liitto on päässyt neuvotteluihin eräiden merkittävien av-käännöstoimistojen kanssa niiden tajuttua, että kilpailu Ylen ja MTV:n toimeksiannoista polkemalla hintoja on huonoa liiketoimintaa. Journalistiliitto on pyrkinyt tähän toimien tiiviissä yhteistyössä kahden muun av-kääntäjiä edustavan järjestön kanssa.

Monitahoista yhteistyötä, kuten av-kääntäjien ja Sanoma Newsin avustajien edunvalvonnassa, on kehiteltävä tulevissakin kamppailuissa itsensä työllistävien asioiden ajamisessa, Savolainen kiteytti.

Itsensä työllistävien edunvalvonnan onnistuminen on tärkeätä myös työsuhteisille journalisteille. ”Edunvalvonta on niin hyvää kuin on sen heikoin lenkki”, edunvalvontajohtaja painotti.

”Uusia tuulia”

Savolainen puhui myös ”uusien tuulien” tarpeesta. Voidaanko rahaa käyttää työajan lyhentämiseen, hän kysyi vedoten ajankohtaiseen keskusteluun kohtuullistamisesta (downshifting). Työn ja vapaa-ajan suhde ja sen vaikutus tuloihin perustellusti askarruttavat jäseniä. Työn jakamisesta voi löytyä keinoja työssä jaksamisen kärkeviin ongelmiin.

Epäkohtiin on suhtauduttava nollatoleranssilla. Vuoden 2009 alun jälkeen liiton jäsenet ovat olleet osallisena 56 yt-neuvottelussa. Liiton asiamiehet ovat olleet kaikissa niissä luottamusmiesten ja henkilöstön muiden edustajien apuna.

Entä missä määrin edunvalvontatoiminnalle on annettava julkisuutta? Savolainen pitää tärkeänä, että jäsenet ovat selvillä paitsi omista oikeuksistaan myös liiton toiminnasta niiden hyväksi. Tuttujen Journalisti-lehden ja verkkosivustojen lisäksi myös uutiskirjeitä ja sosiaalista mediaa kannattaa hyödyntää.

Äskettäisessä kamppailussa journalistien tekijänoikeuksien suojaamiseksi liitto yhteistyökumppaneineen käytti onnistuneesti julkisuutta painostuskeinona, Savolainen arvioi.

Juhani Artto - Vuolenkoski