Olympialaiset – mediashow vailla vertaa

Draaman tähtiä ovat Jamaikan Usain Boltin ja Yhdysvaltain Michael Phelpsin kaltaiset supersankarit. Joskus yksilöiden kautta esille pääsevät myös asiat, kuten brasilialaisen judokan, Rafaela Silvan, tapauksessa. Hänen tiedetään olevan musta, köyhä ja tuoreen kaapista tulon jälkeen myös lesbo.

Mediaspektaakkelia ruokkivat suuret numerot: Rion kisoihin 5.–21.8. osallistuu 11 552 urheilijaa, missä on kahdeksan prosenttia kasvua verrattuna Lontooseen 2012. Kaikkiaan 42 lajissa käydään 306 mitalitaistoa.

Mediaväkeä on Riossa 20 prosenttia enemmän kuin Lontoossa. Akkreditoitujen määrä ylittää 25 000, mikä tekee 2,2 henkeä jokaista urheilijaa kohti.

Rion kisat ovat Etelä-Amerikan ensimmäiset olympialaiset, ja niiden dataliikenne ja internetpanostus ylittävät Lontoon vastaavat nelinkertaisesti.

Miljardeja katsojia

Stadioneille myytiin järjestäjien mukaan kuutisen miljoonaa pääsylippua, mutta miljardivoitot tahkotaan television ja netin katsojaluvuista.

Pelkästään avajaisia seurasi arviolta kolme miljardia ihmistä ympäri maailmaa. Erikoistehosteilla ryyditetyn värikkään spektaakkelin ohjasivat palkitut elokuvantekijät. Se hälvensi kisojen onnistumista varjostaneita huolia, joita aiheutui rakennushankkeiden viivästymisistä, zikaviruksesta sekä Brasilian talouden ja politiikan kriisistä.

Tv-kamerat eivät tietenkään pysty välittämään täydellisesti stadionin tunnelmaa, mutta toisaalta ne avaavat yksityiskohtia ja näkökulmia – kuten alhaalta ylöspäin – joita ei katsomosta näe. Avajaisten ohella estetiikka on vahvasti läsnä vaikkapa voimistelussa ja uimahypyissä, mikä tasapainottaa monien kamppailulajien sotaisuutta.

Draamaa ennen ja nyt

Kilpailujen dramatiikka on kuitenkin mediaspektaakkelin suola.

Moni muistaa vuoden 1984 Los Angelesin kisojen naisten maratonilta voittajaa paremmin Sveitsin Gabrielle Andersenin, joka hoiperteli kuumuuden pökerryttämänä viimeiset 200 metriä maaliin sijalla 37.

Riossa olympiatulen sytyttäjänä oli juoksija Vanderlei de Lima, joka tuli kuuluisaksi Ateenan kisoissa 2004. Hän johti miesten maratonia, mutta joutui katsojan päällekarkauksen uhriksi ja jäi pronssille.

Riosssakin on nähty urotekoja, joilla on suuri merkitys kansallistunnolle urheilijan kotimaassa. Niihin kuuluu judoka Majlinda Kelmendi mitalin, joka on itsenäisen Kosovon ensimmäinen olympiakulta.

Lähes sadan vuoden tauon jälkeen olympialajiksi palanneessa rugbyssa yllätti Fidži, joka otti ensimmäisen olympiamitalinsa. Etiopian Etenesh Diro nousi sankariksi juostuaan 3 000 metrin estejuoksussa alkuerän loppuun ilman toista kenkää.

Kehitysmaat heikoilla

Monipuolinen lajien ja kulttuurien kirjo sekä dramaattiset kamppailut ja tapahtumat takaavat olympiakisojen yleisömenestyksen.

Rion kisojen mittasuhteet ja medialle tarjolla oleva valtava materiaalimäärä merkitsevät kuitenkin sitä, että tulevien olympialaisten isännyydestä ei kykene kilpailemaan monikaan kehitysmaa.

Näkemystä vahvistavat erinäiset Riossa esiin nousseet ja median välityksellä koko maailman tietoon levinneet ongelmat, kuten viivästyneet rakennushankkeet, rikollisuus, saastunut vesi, puolityhjät stadionit ja yleisön epäurheilijamainen käytös buuauksineen.