YK (IPS – Samira Sadeque) Elokuun 23. päivä tuntemattomat hyökkääjät sytyttivät mosambikilaisen viikkolehden Canal de Moçambiquen toimituksen tuleen. Palossa tuhoutuivat työvälineiden ja huonekalujen lisäksi lehden arkistot. Lehti oli äskettäin julkaissut tutkivan jutun, jossa paljastettiin korruptiota hallituksessa. Journalistien puolustuskomitean (CPJ) Afrikan ohjelmakoordinaattori Angela Quintal sanoo, että vaikkei Mosambikissa aiemmin ole koettu näin rajua hyökkäystä, maassa on viime aikoina huolestuttavan usein perusteettomasti vangittu tai syytetty journalisteja. Siinä mielessä tuhopoltto oli vain viimeisin hyökkäys median kimppuun. Quintal mainitsee muutamia tapauksia. Radiojournalisti Amade Abubacar mielivaltaisesti pidätettiin ja vangittiin, tutkiva journalisti Estacio Valoi pidätettiin, Amnesty Internationalin tutkija David Matsinhe ja hänen autonkuljettajansa Girafe Saide Tufane vangittiin kahdeksi päiväksi ja vapautettiin ilman syytteitä, Canalin päätoimittajaa Matias Guentea häiritään jatkuvasti. Jotkut ovat myös kadonneet, kuten yhteisöradiojournalisti ja uutistoimittaja Ibraimo Mbaruco. Samana päivänä, kun tuhopoltto tapahtui, journalisti Armando Nenane pidätettiin koronamääräysten rikkomisesta. Nenane oli kirjoittanut jutun, jossa kertoi, miten oli onnistunut tallettamaan varoja entisen puolustusministerin pankkitilille tarkoituksenaan todentaa Canalin julkaisema paljastus. Mielivaltaiset pidätykset ovat osa toistuvaa kuviota, sanoo David Matsinhe. Pandemian aikana journalistien häirintä, uhkailu, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset usein perustellaan koronasäännösten rikkomisella. ”Poliisi on käyttänyt koronahätätilaa hyväkseen kiristääkseen ihmisiä. Jotkut journalistit ovat paljastaneet sen ja poliisi on alkanut kostaa journalisteille”, Matsinhe kertoo. Matsinhen mielestä maan heikentyvä lehdistönvapaus on myös hyökkäys ihmisoikeuksia vastaan. ”Ihmisten oikeus tietoon riippuu journalistien kyvystä tehdä työtään, mikä puolestaan riippuu siitä, miten paljon hallitus kunnioittaa ja varjelee lehdistönvapautta. Kun lehdistönvapaus poistetaan, Mosambikin hallitus voi luottaa kansan tietämättömyyteen ja harjoittaa valtaansa sekä korruptiota häiritsemättä”, Matsinhe toteaa. ”Vain lehdistönvapauden takaama tiedon saatavuus antaa mosambikilaisille mahdollisuuden osallistua maansa poliittiseen elämään, saattaa hallituksen vastuuseen teoistaan ja toteuttaa kansalais- ja poliittisia oikeuksiaan. Hallituksen tulisi lakata näkemästä lehdistö valtionvihollisena ja tutkia journalisteihin kohdistuneet epäoikeudenmukaisuudet sekä saattaa syylliset oikeuden eteen”, Matsinhe lisää. Canalin henkilökunta on paineessa osoittanut rohkeutta. Tuhopolton jälkeen he pystyttivät tilapäisen toimituksen ja julkaisivat etusivulla pääkirjoituksen, jossa julistivat, etteivät aio perääntyä tutkivasta journalismistaan. ”Luonnollisesti tällaisella hyökkäyksellä voisi olla hyydyttävä vaikutus mediaan ja se saattaisi johtaa itsesensuuriin. On kuitenkin lämmittänyt sydäntä nähdä, miten Canal de Moçambique ja sen päivittäinen onlineversio ovat jatkaneet ilmestymistään”, Quintal sanoo. ”Solidaarisuuden näkökulmasta oli myös hienoa nähdä, että kilpailevan mediaryhmän journalistit tarjosivat apuaan ja jopa toimitustilojaan, jotta Canalin journalistit voisivat tuottaa tuhopolttoviikonkin lehden”, Quintal toteaa. (Inter Press Service) Avainsanat: Journalismi journalistit korruptio lehdistönvapaus Mosambik Solidaarisuus tutkiva