Kulttuurialojen ammattiliittojen neuvottelukunta (KALN) pitää yhdistelmävakuutusta oikeansuuntaisena uudistuksena, mutta korostaa lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle, että sen onnistuminen edellyttää keskeisten rakenteellisten ongelmien, erityisesti työvoimapoliittisen arvioinnin ratkaisemista. Kulttuurialan ammattiliittojen neuvottelukunta KALN edustaa kattavasti suomalaista kulttuurikenttää ja siellä toimivia. Neuvottelukunta edustaa noin 30 000 luovien alojen työntekijää ja ammattilaista. Neuvottelukuntaan kuuluu Suomen Journalistiliitto, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, Muusikkojen liitto, Näyttelijäliitto, Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU. Lausunto hallituksen esityksestä työttömyysturvan yhdistelmävakuutusta koskevaksi lainsäädännöksi Kulttuurialan ammattiliitot pitävät työttömyysturvan yhdistelmävakuutusta kannatettavana ja tarpeellisena uudistuksena. Se vastaa työelämän muutokseen, jossa toimeentulo muodostuu yhä useammin useista eri lähteistä, kuten palkkatyöstä, yrittäjyydestä, toimeksiannoista ja apurahoista. Uudistus voi osaltaan parantaa monimuotoisesti työllistyvien mahdollisuuksia kerryttää työssäoloehtoa ja päästä ansioturvan piiriin. Se myös tukee työn vastaanottamista erilaisissa työnteon muodoissa. Esitys ei kuitenkaan ratkaise keskeisimpiä kulttuurialojen työttömyysturvaan liittyviä ongelmia. Jotta uudistus toimisi, työvoimapoliittiseen arviointiin pitäisi tehdä merkittäviä täsmennyksiä ja muutoksia. Työvoimapoliittinen arviointi on uudistuksen keskeinen edellytys Yhdistelmävakuutuksen toimivuus nojaa siihen, että työvoimapoliittisessa arvioinnissa henkilön työskentely arvioidaan siten, että työttömyysetuuden saamisen edellytykset täyttyvät. Nykytilanteessa arviointi on monin osin epäyhtenäistä ja vaikeasti ennakoitavaa erityisesti, kun on kyse pää- ja sivutoimisesta yrittäjyydestä. Kulttuurialoilla työskentely on usein luonteeltaan epäsäännöllistä ja projektimaista. Tulot muodostuvat useista eri lähteistä. Nykyiset tulkintakäytännöt eivät riittävällä tavalla tunnista luovan alan työn luonnetta. Se johtaa liian usein tilanteisiin, joissa vähäinen tai toimeentuloon riittämätön toiminta estää työttömyysetuuden saamisen. Myös työ- ja elinkeinoministeriön selvityksissä on tunnistettu merkittäviä puutteita työvoimapoliittisessa arvioinnissa. Ne koskevat erityisesti yrittäjyyden pää- ja sivutoimisuuden arviointia. Näitä puutteita hallituksen esitys ei korjaa. Nykytilanteessa arviointi ei kaikilta osin perustu riittävän tarkkaan tai yhdenmukaiseen harkintaan, eikä työnhakijan ilmoittamiin tietoihin tukeuduta riittävästi. Tämä heikentää luovan alan tekijöiden luottamusta järjestelmään ja vähentää halukkuutta vakuuttautua. Pidämme välttämättömänä, että työvoimapoliittista arviointia selkeytetään ja yhdenmukaistetaan. Arvioinnin tulee perustua selkeisiin ja ennakoitaviin kriteereihin, ja sen tulee ottaa paremmin huomioon monimuotoisen työn erityispiirteet. Lisäksi arvioinnin perustelujen tulee olla läpinäkyviä ja riittävän kattavia. Oikeusturvaa on vahvistettava Työvoimapoliittisella arviolla on ratkaiseva merkitys työttömyysturvan kannalta, mutta siihen ei ole tällä hetkellä mahdollista hakea muutosta itsenäisesti. Tämä heikentää hakijan oikeusturvaa. Pidämme tärkeänä, että työvoimapoliittiseen arvioon voidaan hakea muutosta nykyistä tehokkaammin ja riippumattomammin. Mahdollisuus valittaa arviosta erilliselle taholle parantaisi sekä arvioinnin laatua että järjestelmän oikeudenmukaisuutta. Vakuutuksen tulee olla saavutettava ja ennakoitava Yhdistelmävakuutuksen toimivuus edellyttää, että vakuutus on käyttäjilleen selkeä, ymmärrettävä ja kohtuuhintainen. Monimuotoisesti työllistyvien tulot ovat usein epäsäännöllisiä, mikä korostaa vakuuttamiseen liittyvien valintojen ymmärrettävyyttä. Keskeinen edellytys vakuutuksen toimivuudelle on myös se, että työvoimapoliittinen arviointi tukee työttömyysetuuden saamista johdonmukaisesti. Nykytilanteessa arviointikäytännöt ovat kuitenkin osin epäyhtenäisiä, erityisesti pää- ja sivutoimisen yrittäjyyden osalta. Tällöin vakuutuksen ottamiseen liittyy epävarmuutta sen suhteen, toteutuuko oikeus työttömyysetuuteen. On tärkeää varmistaa, että vakuutuksen kustannukset eivät muodostu esteeksi vakuuttautumiselle. Uudistuksen on lisäksi oltava rahoitus- ja hallintomalliltaan sellainen, että mahdollisimman moni palkansaajakassa alkaa tarjota yhdistelmävakuutusta. Uudistuksesta tarvitaan myös selkeää ohjeistusta ja riittävää neuvontaa, jotta vakuutuksen vaikutukset omaan työttömyysturvaan ovat ymmärrettävissä. Työssäoloehdon tulee vastata työn todellisuutta Pidämme myönteisenä, että yhdistelmävakuutuksessa eri tulonlähteet voidaan huomioida yhtenä kokonaisuutena. Esitetty kuukausikohtainen tarkastelu ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa kulttuurialojen työn luonnetta, jossa tulot voivat kertyä epätasaisesti. On tärkeää varmistaa, että työssäoloehdon toteutustapa huomioi tulojen vaihtelun eikä johda uusiin väliinputoamistilanteisiin tilanteissa, joissa työskentely on tosiasiallisesti jatkuvaa mutta epätasaisesti jakautunutta. Apurahojen huomioiminen ei saa heikentää apurahansaajien asemaa Apurahojen huomioimista työttömyysturvassa voidaan pitää myönteisenä kehityssuuntana. Esitetty toteutustapa voi heikentää apurahansaajien asemaa. Jos apurahakausi ei esitetyn mallin mukaan enää automaattisesti pidennä työssäoloehdon tarkastelujaksoa, luovan työn tekijä/apurahaa saanut voi käytännössä joutua tilanteisiin, joissa työssäoloehto katkeaa tai aiemmin kertynyt työhistoria menettää merkitystään. Lisäksi vaatimus apurahan vakuuttamisesta voi lisätä kustannuksia ja muodostua esteeksi vakuuttautumiselle. Uudistus pitää tehdä niin, ettei muutos heikennä apurahalla työskentelevien asemaa nykytilaan verrattuna ja että järjestelmä mahdollistaa joustavat ratkaisut erilaisiin työskentelytilanteisiin. Uudistus ei saa lisätä epätyypillisten työsuhteiden riskejä Kulttuurialoilla työskentely ilman työsuhdetta ei useinkaan ole yksilön valinta, vaan seurausta työmarkkinoiden rakenteista. Työttömyysturvan kehittämisen ei pidä epäsuorasti kannustaa järjestelyihin, joissa työnantajavelvoitteita siirtyy yksilön kannettavaksi. Yhteenveto Yhdistelmävakuutus on oikeansuuntainen uudistus, mutta sen onnistuminen edellyttää keskeisten rakenteellisten ongelmien ratkaisemista. Erityisesti työvoimapoliittisen arvioinnin toimivuus on ratkaisevaa koko uudistuksen kannalta. Ilman näitä muutoksia on olemassa riski, että yhdistelmävakuutuksen hyödyt jäävät rajallisiksi ja sen käyttö vähäiseksi. Avainsanat: Journalistiliitto kulttuuriala