Journalistiliiton hallitusohjelmatavoitteet 2027-2031

1. HYVINVOIVA JA MONIARVOINEN MEDIAKENTTÄ TAKAA TOIMIVAN DEMOKRATIAN

1.1. Kotimaisen median toimintaedellytykset on turvattava mediatuella. 

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole pysyvää mediatukea. Myös suomalainen riippumaton ja luotettava tiedonvälitys tarvitsee suojelua ja tukea kilpailussa kansainvälisiä alustajättejä vastaan. Viidentoista viime vuoden aikana journalistien määrä on Tilastokeskuksen mukaan vähentynyt noin kolmella tuhannella. Jotta Suomeen ei syntyisi uutiserämaita, tarvitaan nopeita toimia. Lehtien ja kirjojen arvonlisävero on poistettava, koska suomalaisilla on oltava mahdollisuus kohtuuhintaiseen lukemiseen. Journalistiselle medialle on myös luotava toimitukselliseen työhön ja digikehitykseen kohdistettu pysyvä, 30 miljoonan euron vuosittainen suora mediatuki.

Yleisradion rahoituksen on lisäksi oltava eurooppalaisen mediavapaussäädöksen vaatimalla tavalla riittävää ja ennakoitavaa. Yle on tärkeä osa tiedon ja demokratian infrastruktuuria, eikä sen kohtalo saa olla kiinni politiikan suhdanteista.

1.2 Suomeen on luotava kestävä ja pitkäjänteinen mediapolitiikka. 

Mediaa koskevia päätöksiä tehdään hajallaan eri ministeriöissä ja ilman selkeää suuntaa. Mediapolitiikan koordinointia on parannettava, jotta taloudellisten päätösten ja sääntelyhankkeiden vaikutuksia koko media-alaan kyetään arvioimaan ja alan elinvoimaa edistäviä toimenpiteitä toteuttamaan.

Koska tekoäly tekee disinformaation levittämisestä aiempaa helpompaa, tarvitaan investointeja niin journalistiseen mediaan kuin media- ja tekoälylukutaitoon. Toimiva, elinvoimainen journalistinen media on paras lääke väärää tietoa ja vaikuttamisyrityksiä vastaan.

1.3 Demokratian puolustajien on voitava tehdä työtään pelkäämättä. 

Työtään tekevien journalistien häirintä ja maalittaminen ovat hyökkäyksiä kansalaisten tiedonsaantioikeutta vastaan. Ne on tunnistettava lainsäädännössä demokratiarikoksina ja varmistettava, että ne tutkitaan. Journalistien lisäksi esimerkiksi tuomarit, syyttäjät ja tutkijat kohtaavat työssään uhkaa ja häirintää. Demokratian puolustajia on suojeltava häirinnältä ja verkkoväkivallalta.

Suomen pitää myös vaatia, että Euroopan komissio päivittää suosituksensa journalistien turvallisuuden edistämiseksi ja parantaa journalistien toimintaedellytyksiä kaikkialla unionissa.

2. Luovan työn tekemisen on oltava kannattavaa 

2.1 Tekijöiden oikeus ansaita työllään on turvattava. 

Tekijänoikeuskorvaukset ovat monille luovan alan tekijöille keskeinen osa tulonmuodostusta. Siksi tekijänoikeusjärjestelmän pitää turvata asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus kaikille sisällöntuottajille.

DSM-direktiivin toimeenpano ei ole kaikilta osin onnistunut. Tekijällä on oltava tosiasiallinen mahdollisuus saada tieto teoksen käytöstä ja siitä saaduista tuloista. Tämä mahdollistaa tekijän saaman korvauksen kohtuullisuuden arvioinnin. Lisäksi tekijänoikeusriidoille on luotava vaihtoehtoinen, EU-sääntelyn edellyttämä riidanratkaisumenetelmä.

On tärkeää löytää tehokkaita, oikeusvarmoja ja myös alkuperäisiä tekijöitä taloudellisesti hyödyttäviä tapoja edistää tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen hyödyntämistä. Hyvä keino tähän on yleisen sopimuslisenssin käyttöönotto Ruotsin, Tanskan ja Norjan mallin mukaisesti.

Suomen on myös pikimmiten korjattava EU-oikeuden ja direktiivin vastainen tilanne, jossa yksityisen kopioinnin hyvitys maksetaan valtion budjetista, eikä kerätä kuluttajilta.

2.2 Tekoälyä on kehitettävä ja käytettävä tekijänoikeuksia kunnioittaen. 

Tekoäly muovaa luovaa alaa ennennäkemättömällä nopeudella. Teknologinen kehitys on mahdollisuus luovan työn tekijöille, kunhan tekoälyä kehitetään ja käytetään vastuullisesti – tekijöitä ja tekijänoikeuksia kunnioittaen. Tekoälyä kehittävät yhtiöt eivät kuitenkaan toimi yleisön ja tekijöiden ehdoilla, vaan pahimmillaan heikentävät meidän kaikkien digitaalista turvallisuutta.

Tekoälyn aikakaudella on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että luovaa alaa suojaa ajantasainen tekijänoikeuslainsäädäntö. Sillä on turvattava luovan työn tulokset, jottei niitä voi käyttää kielimallien koulutusaineistona ilman lupaa ja korvausta. On myös välttämätöntä keksiä eurooppalaisia ratkaisuja teknologiselle riippuvuudelle yrityksistä, jotka eivät piittaa sääntelystä.

2.3 Itsensätyöllistäjille on varmistettava reilut neuvottelut. 

Moni media- ja kulttuurialan tekijä luo itse oman työpaikkansa. Freelancereilla ja pienyrittäjillä pitää olla todellinen mahdollisuus neuvotella työnsä ehdoista ja tekijänoikeuksista, ja ammattiliittojen on voitava edustaa heitä. Itsensätyöllistäjien kollektiivinen neuvotteluoikeus on varmistettava tuomalla EU-komission suuntaviivat kansalliseen lakiin tai vaikuttamalla EU-lainsäädäntöön.

Yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistämistä pitää helpottaa varmistamalla yhdistelmävakuutukselle riittävän laaja rahoituspohja sekä turvaamalla YEL-järjestelmän jatkuvuus ja oikeudenmukaisuus. Kollektiivinen neuvotteluoikeus ja muut parannukset itsensätyöllistäjien asemaan kannustavat yrittämään ja vähentävät tarvetta sosiaaliturvalle.

3. Elävä kotimainen kulttuurikenttä tuo työtä ja verotuloja 

3.1 Kulttuurin rahoitusta on kasvatettava. 

Luova ala voisi olla yksi Suomen talouskasvun vetureista. Sen sijaan se kärsii säästöjen kurimuksessa. Kulttuurialalla on merkittävä työllistävä vaikutus ja se tuottaa valtiolle verotuloja enemmän kuin sitä julkisesti rahoitetaan. Siihen nähden alan julkinen rahoitus on nykyisin riittämätöntä. Kulttuurin rahoitus on nostettava yhteen prosenttiin valtion budjetista. Esimerkiksi av-alan apurahoja jakavien toimijoiden, kuten Taide- ja kulttuuriviraston, Avekin ja Suomen elokuvasäätiön rahoitusta on lisättävä.

Myös Yle on merkittävä kulttuurin rahoittaja ja tilaaja. Siksi yhtiöön kohdistuvat leikkaukset heikentävät työllisyyttä myös laajemmin kulttuurialalla. Luovan alan kasvustrategia tarjoaa valmiin työkalupakin luovan talouden yritysten kasvun edistämiseen.

3.2 Suomesta on tehtävä houkutteleva paikka tehdä sarjoja ja elokuvia. 

Suomi menettää elokuva- ja tv-tuotantoja muille maille, jotka tukevat ulkomaisia tuotantoja avokätisemmin ja ennakoitavammin. Av-tuotantokannustin on vakiinnutettava ja tuotava osaksi valtiontalouden menokehystä. Sen kriteereitä on myös muutettava niin, että kotimaisten tuotantoyhtiöiden on helpompi saada rahoitusta.

Suomen elokuvasäätiön maksamien tukien ehdoissa ei edellytetä, että tuotannot toteutetaan Suomessa tai edes kotimaisella työvoimalla. Jatkossa on varmistettava, että tuilla työllistetään pääasiassa kotimaisia av-alan ammattilaisia.

3.3. Globaalit palvelut on velvoitettava tekemään sisältöjä suomalaisille. 

Kansainväliset suoratoistojätit houkuttelevat yleisöä sisällöillään, mutta tarjoavat mielellään kaikille yhtä ja samaa. Siksi ne on velvoitettava tekemään sisältöjä myös pienille kieli- ja kulttuurialueille. Tämän mahdollistaa EU:n AVMS-direktiivi, joka antaa valtiolle oikeuden vaatia yhtiöitä rahoittamaan suomalaisia av-tuotantoja.

Maksuvelvoitteen toimeenpano tukee sekä kulttuuri- että elinkeinopolitiikkaa ja ennen kaikkea suomalaisia tekijöitä ja yrityksiä. Se voi tuoda Suomessa av-alalle toistakymmentä miljoonaa euroa lisätuloja, pääosin ulkomaista rahaa. Velvoitteen kriteereillä on tärkeää varmistaa, että se työllistää Suomessa asuvia av-alan ammattilaisia, mahdollistaa alan kehittämisen ja kasvattaa verotuloja.