Toimittajan henki on halpa Pakistanin Balochistanissa

Quetta on Pakistanin Balochistanin maakunnan pääkaupunki. Seutu on parin viime vuoden aikana muuttunut journalistien painajaiseksi.

Pelkästään 2011 Balochistanissa tapettiin kymmenen työtehtävissä ollut journalistia.

Kolme kuoli räjähdyksessä tai ristitulessa aseellisten kapinallisten ja turvallisuusjoukkojen välillä. Seitsemän murhattiin kylmäverisesti.

"Luopuisin ammatistani sekunnissa, jos se turvaisi henkeni", Tarakai sanoo. Hän kiroaa viime toukokuisen päivän, jona hän kuvasi viiden aseettoman ulkomaalaisen raa'an teurastuksen kotinsa lähellä Quettassa. Yksi uhreista oli seitsemännellä kuulla raskaana, ja tappajat kuuluivat Pakistanin turvallisuusjoukkoihin.

Talebaneja ja muita sissejä

Balochistan on Pakistanin suurin ja vähiten kehittynyt maakunta. Erilaiset aseelliset kapinallisjoukot ovat tehneet siitä uutisaiheen.

Afganistanista 2001 häädetyt Taleban-johtajat perustivat sissijärjestö Quetta Shuran, jota Pakistanin armeija yrittää kukistaa. Otsikoihin ovat päässeet jatkuvat sieppaukset, ruumislöydöt ja islamilaisen vähemmistöryhmän joukkomurha.

"Balochistanin heimokulttuuri, useat separatistiset ja uskonnolliset aseryhmät sekä tiedustelu- ja turvallisuusjoukot ovat tehneet siitä todella vaikeasti raportoitavan kohteen", Tarakai selittää.

"Tiedustelupalvelut ovat kimpussa, jos puhuu länsimaisten  diplomaattien kanssa. Ne haluavat tietää tarkalleen, mitä on sanottu", useita koti- ja ulkomaisia viestimiä avustava Shahzada Zulfikar kertoo.

Uhkaajien lista on loputon

Hiljan Balochistanista Washingtoniin hakeutunut nuori toimittaja Malik Siraj Akbar arvioi, että journalistit ovat paremmassa turvassa jopa Pakistanin varsinaisilla heimoalueilla.

Hänen mukaan siellä on käynnissä selvärajainen konflikti islamistien ja armeijan välillä.

"Balochistanissa taas sissisotaa armeijaa vastaan käy vähintään viisi eri ryhmittymää. Lisänä ovat tiedustelupalvelut, puolisotilaalliset joukot ja lukuisat muut ryhmittymät. Toimittajia uhkailemassa on ainakin 15 ryhmää sekä yksilöitä, kuten heimopäälliköt, kansanedustajat, senaattorit ja huumekauppiaat", hän listaa.

Eri ryhmät painostavat viestimiä uutisoimaan omia voittojaan, ja jos niin ei tehdä, mediaa syytetään vastapuolen kätyriksi, Akbar havainnollistaa.

Hänen mukaansa lehdissä ei enää julkaista pääkirjoituksia ja kolumneja. Myös kadonneista henkilöistä uskalletaan kirjoittaa yhä vähemmän. Tiettyjen sanojen, kuten "marttyyri", "vapaustaistelija" tai "kapinallinen", käyttö on käynyt vaaralliseksi.

Ketään ei ole pidätetty

Moni balochistanilainen toimittaja ei uskalla keskustella tilanteesta puhelimessa salakuuntelun ja muiden riskien vuoksi. Heille satelee tuntemattomista numeroista muutenkin uhkaussoittoja ja tekstareita.

Kasvoton vihollinen voi toimittajien mukaan edustaa yhtä hyvin valtiota kuin sen vastustajiakin.

Ammattikunnan vainoamisesta ja painostamisesta ei ole saatu vastuuseen ketään, Balochistanin toimittajaliiton puheenjohtaja Riaz Mengal muistuttaa.
Hän itse joutui siepatuksi 2007 julkaistuaan jutun salakuljetettujen autojen kaupasta. Juttu suututti suurmaanomistajan, joka on myös entisen ministerin poika.

Toimittajien mukaan viranomaiset, joiden pitäisi suojella heitä, ovat mukana vainoissa. "On julkinen salaisuus, että toimittajia tappaneet aseryhmät ovat armeijan tiedustelupalvelujen suojeluksessa", Akbar sanoo.

"Minä olen seuraava"

Tarakain hätä kasvoi entisestään sen jälkeen, kun surmatuille ulkomaalaisille ruumiinavauksen tehnyt lääkäri Baqir Shah murhattiin. Shah oli kyseenalaistanut poliisiraportit, joiden mukaan uhrit olivat itsemurhapommittajia.

"Minä olen seuraava. Olin yksi harvoista silminnäkijöistä, jotka kutsuttiin oikeuteen", Tarakai sanoo.

Tarakain huoli on aiheellinen, sillä jopa valtion hänelle määräämät kaksi henkivartijaa lähtivät, koska pelkäsivät henkensä puolesta.