Juan Carlos Bascuñán Vega, 63, myyntipisteellään Santiagossa. Kolmen vuosikymmenen aikana hän myi sunnuntaisin jopa 150 El Mercurio -lehteä, mutta nyt määrä on laskenut noin 50:een. Kuva: Orlando Milesi/IPS Santiago, Chile (IPS – Orlando Milesi) Chilessä vaihtuu valta, kun José Antonio Kast vannoo presidentinvalan 11. maaliskuuta. Kast on maan ensimmäinen avoimesti Augusto Pinochetia ihaileva valtionjohtaja sitten sotilasdiktatuurin päättymisen vuonna 1990. Ultrakonservatiivisen Kastin noustessa valtaan riippumattoman ja tarkistetun tiedon merkitys kasvaa, mutta mediavalta Chilessä on yhä vahvasti keskittynyt. Lehdistöä ovat vuosikymmenten ajan hallinneet El Mercurio ja La Tercera. Yli sata vuotta El Mercuriota luotsannut Edwardsin suku kuuluu Chilen vaikutusvaltaiseen yläluokkaan. La Tercera-konsernin omistava Saiehin liikeryhmä on osa modernimpaa finanssi- ja pankkieliittiä. Molemmat konsernit toimivat sanomalehtien lisäksi radiossa ja verkossa. Lehdet tukivat Augusto Pinochetin sotilasdiktatuuria vuosina 1973–1990. Demokratiaan siirtymisen jälkeen valtio solmi niiden kanssa järjestelyn, jonka ansiosta ne välttivät konkurssin. Myös televisiokanavien omistus on keskittynyt varakkaille perheille. Luksicin liikeryhmä hallitsee aiemmin Katolisen yliopiston televisiokanavana tunnettua Canal 13:a, ja Solarin perhe omistaa Megan. Julkinen televisio yrittää kilpailla kaupallisten kanavien kanssa niukoin resurssein. Median keskittyminen syvenee Chilen journalistipalkinnonkin voittaneen toimittaja María Olivia Monckebergin mielestä Chilen nykytilanne on äärimmäisen vaikea demokraattisia arvoja ja sananvapautta puolustavalle journalismille. Hän opettaa Chilen valtionyliopistossa tutkivaa journalismia ja on julkaissut vuonna 2015 teoksen Los Magnates de la Prensa (Lehdistön vallankäyttäjät), joka käsittelee Chilen median keskittymistä. Hänen mukaansa kehitys on sittemmin vain voimistunut. ”Riippumattomien ja tutkivaa journalismia harjoittavien medioiden määrä ei ole maassamme riittävä”, Monckeberg sanoo. Riippumaton digitaalinen journalismi tekee parhaansa, mutta sillä ei ole resursseja vahvojen toimitusten rakentamiseen. Ne eivät pysty lisäämään Chilen mediakentän näkökulmien moninaisuutta tai paljastamaan väärinkäytöksiä ja epäkohtia. ”Vika ei ole medioissa, vaan hallinnossa, joka ei tue riittävästi journalismia.” Disinformaatio ja poliittinen käänne Toimittaja ja akateemikko Fernando Villagrán jakaa Monckebergin huolen. ”Chilessä on voimakkaita digitaalisia medioita, joita rahoittavat konservatiiviset taloudelliset eturyhmät, ja sitten on medioita, joiden on erittäin vaikea selviytyä”, Villagrán sanoo. Villagrán on talouteen, kansainvälisiin kysymyksiin ja kulttuuriin keskittyvän La Nueva Mirada -verkkojulkaisun päätoimittaja. Julkaisu on kamppaillut koko kuusivuotisen historiansa ajan taloudellisten vaikeuksien kanssa, vaikka sen 18 avustajaa työskentelevät ilman palkkaa. ”Meillä on vaikeuksia maksaa edes perusasioita, kuten taittoa ja näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa”, Villagrán sanoo. Hän muistuttaa, että diktatuurin aikana syntyneet mediat, kuten Apsi, Análisis, Cauce, Fortín Mapocho ja La Época, olivat keskeisiä demokratian palauttamisessa, mutta kaatuivat pian sen jälkeen. ”Jos diktatuurin aikana kieltäydyimme sensuurista tai todellisuuden peittelystä, vielä vähemmän sen pitäisi tapahtua nyt”, hän sanoo. Hänen mukaansa Kast nousi valtaan valheisiin perustuvalla kampanjalla. Valtamedia tuki tätä kertomusta. Villagrán mainitsee esimerkkinä vuoden 2019 sosiaalisen kansannousun. Media keskittyi mielenosoituksissa tapahtuneeseen väkivaltaan, mutta ei taustoittanut niitä yhteiskunnallisia ongelmia, joita tuhannet mielenosoittajat nostivat esiin. Vaatimukset syvemmästä ja sosiaalisemmasta demokratiasta jäivät varjoon. ”Hyvä journalismi on nyt tärkeämpää kuin koskaan, mutta toimittajien lisäksi myös intellektuellien, tutkijoiden ja poliitikkojen pitää sitä edistää”, hän sanoo. Algoritmien aikakausi Chilen yliopiston viestintätieteellisen tiedekunnan dekaanin Loreto Rebolledon mukaan Chilen riippumattomat verkkomediat paljastavat usein vallan ja taloudellisten etujen kytköksiä, joista valtamedia vaikenee. Hän viittaa erityisesti viimeaikaisten metsäpalojen uutisointiin, jossa metsäteollisuuden roolia ei käsitelty valtamediassa. Rebolledon mukaan suuri osa chileläisistä ei seuraa uutisia lainkaan, ja nuoret hankkivat tietonsa lähes yksinomaan sosiaalisen median ja verkkomedioiden kautta. ”Todellisuuskäsitykset rakentuvat algoritmien ja tekoälyn varaan. Mitä enemmän haen jotakin, sitä enemmän päädyn lukemaan ja kuulemaan asioita, jotka vahvistavat sitä, mihin jo uskon”, Rebolledo sanoo. Hänen mukaansa kyse ei ole vain mediasta, vaan siitä, millä tavoin kansalaisten käsitys todellisuudesta rakentuu.”Medialukutaidon opetus kouluissa on välttämätöntä. Tekoäly ja internet vahvistuvat koko ajan. Siksi totuuden ja valheen erottaminen on opittava jo lapsena.” (Inter Press Service) Avainsanat: Kansainvälinen Sananvapaus