Managua (IPS - José Adán Silva) Nicaraguan tuoli pysyi tyhjänä Yleisamerikkalaisen ihmisoikeuskomission maaliskuisessa istunnossa, jossa käsiteltiin maan sananvapauden tilaa. Samaan aikaan nicaragualaiset toimittajat kokevat vapautensa kutistuvan. Nicaragua oli jo kolmannen kerran poissa kokouksesta. Asiantuntijoiden mukaan maan hallitus on suhtautunut vähättelevästi mediaan ja journalismiin siitä lähtien, kun Daniel Ortega palasi presidentiksi 2007. Nicaraguan kauppakorkeakoulun yhteiskuntatieteiden osaston dekaani Adrián Uriarte muistuttaa, että ilmaisunvapaus on perustava ihmisoikeus ja ulottuu muuhunkin kuin mediaan. Hänen mukaansa Nicaraguassa on myönteistä se, että internetin käyttöä ei toistaiseksi rajoiteta. Siksi somesta on tullut kansalaisten ilmaisunvapauden pääkanava. ”Ironista kyllä, journalistien ja median ilmaisunvapaus on Nicaraguassa heikoin. Sanoisin, että siellä itsesensuuria harjoitetaan eniten.” ”Lahkolainen lehdistönvapaus” Uriarten mielestä Ortegalla ja hänen tammikuussa varapresidentiksi nousseella vaimollaan Rosario Murillolla on ”lahkolainen käsitys lehdistönvapaudesta.” Tiedonvälityksen teknistä ja muuta kehitystä edistävät toimet keskittyvät hallitukselle myötäsukaiseen valtiolliseen tai yksityiseen mediaan. ”Muu yksityinen media sen sijaan kärsii ilmaisunvapauden puutteesta.” Niiltä suljetaan pääsy tiedon lähteille ja evätään haastattelut sekä julkiset ilmoitukset. Hallinnollista painetta omistajiin lisätään veroratkaisuilla sekä sosiaali- ja työvoimapoliittisilla toimilla, Uriarte selittää. Hänen mukaansa yksityisten toimijoiden mahdollisuuksia kavennetaan kaikkialla paikallisradioita myöten. Oppositioleima sulkee suut Juan Rodríguezilla on omakohtaista kokemusta leimautumisesta ”oppositiotoimittajaksi”. ”Toimin vuonna 2007 kansallisen katastrofivalmiusyksikön viestintätehtävissä, kun sandinistit tulivat valtaan ja irtisanoivat sopimukseni laittomasti. Sain potkut, koska minua epäiltiin oikeistolaiseksi.” Rodríguez on sittemmin onnistunut suurin ponnistuksin tekemään radio-ohjelmia ja joutunut vainotuksi siksi, että hän on johtanut riippumatonta journalistiyhdistystä. Cafe con Voz -aamuohjelman vetäjä Luis Galeano sanoo jännittävänsä joka aamu, vieläkö toiminta saa jatkua. Paikallistelevision ja yhteisöradioiden verkoston lähettämä ohjelma on toistaiseksi välttänyt oppositioleiman. ”Hallitus voi suuttua mistä tahansa, mitä sanon, ja kieltää ohjelmani. Tai meitä tukevat muutamat liikemiehet voidaan painostaa lopettamaan tukensa”, Galeano pohtii. Epävarmuutta ja salailua Kymmenet journalistit valittavat vastaa epävarmuutta, kertoo lakimies Juan Carlos Arce hallituksesta riippumattomasta ihmisoikeuskeskuksesta. Acren mukaan Nicaraguan hallituksen salaileva politiikka epää kansalaisilta ja tiedonvälittäjiltä oikeuden etsiä, vastaanottaa ja jakaa tietoa vapaasti. Hallitseva Sandinistinen vapautusrintama (FSLN) on kymmenen viime vuoden aikana hankkinut valvontaansa 80 prosenttia radio- ja tv-asemista, lehdistä sekä verkkojulkaisuista, Acre sanoo. ”Suurimmat ongelmat ovat valtaelimiä koskevan tiedon puute ja se, että ihmiset eivät uskalla puhua vapaasti hallituksen vastatoimien pelossa.” Acre muistuttaa, että lukuisat YK-, ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöt ovat arvostelleet Nicaraguaa raporteissaan viime vuosina. Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes kouluttaa Nicaraguan riippumattomia journalisteja tutkivaan journalismiin ja liiketoimintansa kehittämiseen. Avainsanat: IPS Kansainvälinen Sananvapaus