Aamuaurinko Kabulissa. Kuva: Kirsi Mattila Kuva: Karachi, Pakistan (IPS – Zofeen Ebrahim) ”Jos joudun talibanien kynsiin, tapetaan minun lisäkseni myös perheeni”, sanoo 23-vuotias naispuolinen televisiojournalisti, joka seitsemän vuoden aikana tuli afgaanikatsojille tutuksi tv-kasvoksi. Turvallisuussyistä hän esiintyy tässä vain nimellä AB. AB kertoo Kabulin lähistöllä sijaitsevasta piilopaikastaan, että talibanit olivat jo käyneet etsimässä häntä ja kyselleet naapureilta, jotka varoittivat AB:n perhettä. ”Talibanit olivat etsineet talo talolta, ja kun he eivät löytäneet minua, he pyysivät naapureitamme välittämään varoituksen, että he löytävät minut ja menettelevät kanssani asiaankuuluvalla tavalla”, AB selittää. Hän on kaksinkertaisessa vaarassa: ensinnäkin hän on talibaneja vastustava nainen, mutta lisäksi hän kuuluu hazara-yhteisöön. Talibanien silmissä hazarat ovat vääräuskoisia ja siksi vainoamisen väärtejä. AB on perheineen piileskellyt nyt muutaman viikon. Maailmanlaajuisesti naisjournalisteja tukevan Coalition for Women in Journalism -järjestön perustaja Kiran Nazish vahvistaa AB:n tilannekuvauksen. ”Lähteemme Afganistanissa ovat kertoneet, että talibanit etsivät listaamiaan kohteita talosta taloon. Voi vain kuvitella naisten pelon”, Nazish sanoo. AB:n tavoin henkilöllisyytensä kirjainten taakse kätkeytyvä CD on piileskellyt perheensä kanssa sen jälkeen, kun talibanit kolme viikkoa sitten tunkeutuivat toimitukseen ja etsivät häntä. Etsinnän ohessa tunkeutujat myös varastivat CD:n työvälineet. CD on 26-vuotias viikkojulkaisun toimitussihteeri ja uutistoimistolle työskentelevä journalisti. ”Jos minut löydetään, olen varma, että minut kivitetään kuoliaaksi.” ”Meillä ei ole enää yhtään leipää emmekä me voi paljastumisvaaran vuoksi mennä ulos ansaitsemaan rahaa. Jos emme pian pääse pois piilopaikastamme, kuolemme nälkään ennen kuin talibanit löytävät meidät. Maailman täytyisi auttaa minua”, CD vetoaa. Kun Kabul joutui talibanien valtaan, mediayritykset pyysivät välittömästi kaikkia naispuolisia työntekijöitään pysymään toistaiseksi kotona. Centre for the Protection of Afghan Women Journalists ja Reporters Without Borders -järjestöjen vuonna 2020 tekemän katsauksen mukaan Kabulissa, Heratissa ja Balkhissa työskenteli yli 1 700 naisjournalistia. Kabulissa on ollut 108 mediayritystä, jotka ovat työllistäneet 700 naispuolista journalistia. Näinä päivinä heistä noin sata jatkaa työtään. Naisjournalistit ovat hyvää vauhtia katoamassa. AB:n mukaan useimmat yhä työskentelevät journalistit tekevät töitä kansainväliselle medialle ja saavat tukea organisaatioiltaan. ”Paikallisilta journalisteilta nämä etuoikeudet puuttuvat. En voi jatkaa journalistina, jos työtäni rajoitetaan. Unelmani ja pyrkimykseni ja toiveeni ovat kaikki tuhoutuneet. Talibanit eivät ottaneet vain kaupunkiani, he ottivat myös elämäni.” Vielä vähän aikaa sitten hänen ei tarvinnut peittää hiuksiaan toimituksessa eikä pelätä muodikkaiden vaatteidensa ja ehostuksensa vuoksi. Hän varttui demokratian aikakaudella, kuten hän sitä kutsuu. Nyt hänen ehkä täytyy alistua sinisen burqan alle, jos haluaa ulos. ”Talibanien täytyy lopettaa journalistien kotietsinnät, sitoutua lopettamaan väkivalta journalisteja kohtaan ja sallia heidän toimia vapaasti ja häiritsemättä”, vaatii Steven Butler. Butler on journalisteja puolustavan Committee to Protect Journalists -järjestön Aasian ohjelmajohtaja. Talibanin johto on ilmoittanut, että naiset saavat tehdä työtä, kouluttautua ja liikkua ulkona sharia-lain puitteissa. Ei tiedetä, mitä tämä täsmälleen käytännössä tarkoittaa. Johto on tosin pyytänyt naisia pysyttelemään kotona, sillä joillekin talibaneille ei ole opetettu, miten naisten kanssa käyttäydytään. ”Se on vain väliaikaista”, selittää talibanien tiedottaja Zabibullah Mujahid. Monet afgaaninaiset suhtautuvat skeptisesti talibanien lupaukseen kohdella naisia aiempaa pehmeämmin. ”En usko heitä, enkä luota talibaneihin, sillä heillä on paha menneisyys. He eivät pidä sanaansa, naiset eivät ole turvassa ja jos naiset lähtevät kadulle, heitä ruoskitaan”, CD sanoo. ”Yksikään afgaaninainen ei usko, että heidän elinolosuhteensa ovat hyvät talibanien vallan alla. Vaientamalla naisjournalistit talibanit haluavat vaientaa kaikkien afgaaninaisten äänen.” ”Kun julkisesta mediasta poistetaan näkyvät uutistenlukijanaiset, se on pahaenteinen merkki, etteivät taliban-johtajat aiokaan kunnioittaa lupaustaan kunnioittaa naisten oikeuksia mediassa sen enempää kuin muuallakaan”, Butler huomauttaa. Kiran Nazish näkee, että talibanien haastattelulausunnot ovat täydellisessä ristiriidassa todellisuuden kanssa. ”On järkyttävää, miten valtavasti vaivaa nähdään ihmisten jäljittämisessä, vaikka voimavarat pitäisi suunnata maan jälleenrakentamiseen, hallinnon pystyttämiseen ja turvallisuudentunteen synnyttämiseen”, Nazish sanoo. Afganistan ei tosin ollut naisjournalistille helppo paikka ennen talibanien voittoakaan. ”Afganistan on ollut kolmen kärjessä, mitä tulee naisjournalistien kohtaamiin hyökkäyksiin ja häirintään, joihin syyllistyvät muut kuin valtiolliset toimijat”, Nazish kertoo. (Inter Press Service) Avainsanat: Journalisti journalistinainen nainen. vaino