Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 23.9.2009 päätöksessään KHO:2009:82 katsonut, että Veropörssi-lehdessä tapahtunut verotustietojen käsittely ja julkaiseminen ei vastannut journalistista tarkoitusta ja että se oli henkilötietolain vastaista. KHO palautti asian tietosuojalautakunnalle määräysten antamiseksi yhtiölle.Asiaa koskevan EY:n tuomioistuimen ennakkopäätöksen perustelujen mukaan tietosuojadirektiivin 9 artiklan tavoitteena on sovittaa yhteen kaksi perusoikeutta, joita ovat yhtäältä yksityisyyden suoja ja toisaalta sananvapaus. Tämä tehtävä kuuluu jäsenvaltioille. Jotta voidaan ottaa huomioon se merkitys, joka sananvapaudella on kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, siihen liittyviä käsitteitä, journalismi mukaan lukien, on tulkittava laajasti. EY-tuomioistuimen perustelujen mukaan on yhdentekevää, muokataanko tai kommentoidaanko levitettyjä tietoja toimituksellisesti. Jo pelkällä raakatietojen saataville asettamisella voi olla vaikutusta julkiseen keskusteluun, ja se voi tästä syystä olla yleisen edun mukaista. Tämän lisäksi levitettyjen tietojen valinta on jo ilmaisu tiedot levittäneen henkilön subjektiivisesta arvoarvostelmasta. Journalismi rajoittui aikaisemmin journalistisiksi tunnistettavissa oleviin tiedotusvälineisiin eli lehdistöön, radioon ja televisioon. Uusia viestintävälineitä, kuten internetiä tai matkaviestinpalveluja, käytetään nykyään samassa määrin tiedon välittämiseen yleiseen etuun liittyvistä kysymyksistä kuin puhtaasti yksityisiin tarkoituksiin.Yleisestä edusta on joka tapauksessa kyse, kun levitetty tieto liittyy tosiasiassa käytyyn julkiseen keskusteluun. Valtion viranomaisten tehtävänä ei ole lähtökohtaisesti ennakoida etukäteen sitä, mihin kysymyksiin tällaista yleistä etua ei vastaisuudessa liity. Tällainen ennustaminen olisi ensimmäinen askel tiellä kohti sensuuria. Se, että tietojen ja ajatusten levittäminen ei koske yleiseen etuun liittyviä kysymyksiä, voidaan todeta näin ollen vasta, kun se on ilmeistä. EY-tuomioistuimen journalistista tarkoitusta koskevien perusteluihin verrattuna KHO on tulkinnut journalistista tarkoitusta suppeasti. KHO:n päätös voidaan ymmärtää, että julkaistaessa viranomaistietoja raakatietojen pohjalta tai sellaisenaan, julkaisemiseen pitäisi saada tietosuojalautakunnan kannanotto, onko kyse henkilötietolain vastaisesta julkaisemisesta. EY-tuomioistuimen ratkaisu ei olisi edellyttänyt, että verotustietojen julkaiseminen kielletään. Kun EY-tuomioistuimen mukaan yleisöllä on Suomessa lain perusteella oikeus tutustua verotustietoihin veroviranomaisten luona, on lähdettävä siitä, että Suomen kansalaiset eivät oikeutetusti voi odottaa, että heidän verotustietojaan kohdellaan luottamuksellisesti.KHO:n päätös tarkoittaa, että tietosuojalautakunta päättää jatkossa, vastaako henkilöihin liittyvien luettelo- tai tietokantatietojen julkaiseminen journalistista tarkoitusta vai onko kyse vain yksityistä uteliaisuutta tyydyttävästä tarkoituksesta. Vaikka KHO on itse arvioinut, että kyse ei ole ennakollisesta puuttumisesta julkaisujen sisältöön, päätös voi johtaa tietosuojalautakunnan ennakkosensuuriin.Verotustietojen osalta tämä voisi tarkoittaa rajanvetoa, vastaako 100 henkilön verotustiedon julkaiseminen journalistista tarkoitusta, mutta 1000 tiedon julkaiseminen uteliaisuuden tyydyttämistä. Riitta Ollila, Oikeustieteen tohtori Lehtori, Jyväskylän yliopisto Informaatio- ja viestintäoikeuden dosentti, Turun yliopisto