Poliittisia lehtiä tarvitaan yhä

Suomenmaan haastattelussa 7.6. entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen analysoi mielenkiintoisella tavalla vaalien jälkeistä poliittista tilannetta. Keskustan kannalta haastattelussa päädytään hiukan omituiseen lopputulokseen. Korhosen mukaan ”olisi suorastaan väärin ohjata puoluerahaa printtilehden paino- ja jakelukustannuksiin”. Tämä on kai tulkittava niin, että Suomenmaa pitäisi nykymuotoisena lopettaa.

Korhosen analyysi on väärä. Juuri nyt keskusta kaipaa ja tarvitsee omaa lehteään, journalismin perusperiaatteiden mukaisesti analysoimaan ja tulkitsemaan poliittista tilannetta, kuvaamaan keskustan kentän tuntoja, analysoimaan niitä ja tekemään niistä journalistisia johtopäätöksiä. Myös puolueen ulkopuoliset kaipaavat näitä juttuja. Printtilehti ei ole kuollut, päinvastoin. Internetin tarjoama informaatiotulva hukuttaa poliittisen analyysin marginaaliin. Roskaa on siellä liikaa, analysoitua tietoa on liian vaikea löytää. Tilanne (ja yksittäinen lukija) kaipaa edelleen hyvin toimitettua, sisällöllisesti rikasta, ammattitaidolla tehtyä sanomalehteä.

Selkeästi poliittista väriä tunnustavien sanomalehtien tilanne on kehno. Tämä johtuu siitä, että näiden lehtien yhteiskunnallisen ja moniäänisen tiedonvälityksen turvaamiseksi tarkoitettu tuki on siirretty yleiseen puoluetukeen. Tällä päätöksellä ikään kuin puolihuolimattomasti kaksinkertaistettiin puoluetuki, joka on herättänyt tunteen paloa jo vuosikymmeniä. Puolueilla on ollut tämän jälkeen suuri into siirtää lehdistön tekemiseen tarkoitettuja voimavaroja puolueiden yleiseen viestintään. Joku voisi kuvata sitä propagandaksi. On myös kuultu vihjeitä siitä, että tätä rahaa on ohjattu ihan muuallekin kuin viestintään tai sanaa viestintä on tulkittu sangen vapaasti. Moniäänisen tiedonvälitys ja monipuolinen journalismi on demokratian peruspilareita. Yksiääninen tiedonvälitys johtaa yksiääniseen totuuteen. Ja se ei ole totuutta.

Poliittisten lehtien ilmestyminen on turvattava. Sama koskee pieniä kulttuurilehtiä. Ne takaavat yhteiskunnalliseen keskusteluun vaihtoehtoja ja uutta näkemystä. Tätä kutsutaan demokratiaksi. Asia on niin tärkeä, ettei sitä voi eikä saa tarkastella taloudellisilla luvuilla. Sananvapaudelle, moniarvoisuudelle ei oikein voi hintaa määrittää.

Lehdistötuki pitää palauttaa lehdistötueksi. Se siis pitää irrottaa yleisestä puoluetuesta. Nyt vähintään yksi ja jatkossa luultavasti moni puolue joutuu leikkaamaan journalismistaan vaalitulosten mukaan. Tämä johtuu liikkuvien äänestäjien suuresta määrästä. Tämä johtaa vähitellen muutenkin ahtaissa taloudellisissa raameissa elävän puoluelehdistön elämän jatkuvaan kierteeseen. Suomenmaassakin jouduttiin vaalien jälkeen turvautumaan ammattitaitoisten toimittajien irtisanomisiin ja ilmestyskertojen vähentämiseen tilanteessa, jossa tarvittaisiin entistä enemmän poliittista journalismia, vaihtoehtojen etsimistä ja syvällistä analyysiä. Tiedonvälityksestä tulee näin liian sattumanvaraista.

Lehdistötuki tulisi arvioida aivan uudelta pohjalta. Ja Suomenmaata ei saa lopettaa.

Arto Nieminen

Puheenjohtaja, Suomen Journalistiliitto