Nykyinen palkansaajien ja yrittäjien määritelmiin ja tulkintoihin sidottu lainsäädäntö sekä sosiaaliturvajärjestelmät eivät heitä kuitenkaan tunnista ja vastaa tämän päivän työelämää. Työtä tekevien yhdenvertainen asema tulisi turvata työn tekemisen tai sen teettämisen tavasta riippumatta.

Suomen tulevan hallituksen on yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistettävä laaja selvitys työ-, sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmän työntekosuhteisiin liittyvistä ongelma-alueista. Näiden selvitysten pohjalta tulee tehdä tarvittavat korjaukset, jotta lainsäädäntömme tunnistaa liikkumisen eri työntekomuotojen välillä sekä kohtelee työn teon tavasta riippumatta kaikkia työn tekijöitä yhdenvertaisesti.

Työuran aikana työsuhteisesta työstä siirrytään tai siirretään yhä useammin tekemään töitä ns. toimeksiantosuhteissa. Usein eri viranomaiset tulkitsevat itsensä työllistäjän yrittäjäksi, vaikkei yritystä olisi perustettu. Suuri joukko omaa osaamistaan myyvistä freelancereista tai muista itsensä työllistäjistä ei kuitenkaan täytä aidon yrittäjyyden tunnusmerkistöä: yrittäjäriskin vastapainoksi ei ole tarjolla mahdollisuutta vaurastumiseen. Tulot jäävät usein alle palkkatyössä aiemmin ansaitun, minkä vuoksi esimerkiksi sosiaaliturvan perustana oleva kallis YEL-vakuutus otetaan vain minimityötulolle. Syntymässä on uusi työtä tekevien köyhien joukko.

Palkkatyöstä itsensä työllistäjäksi siirtyvän pitää voida ennakoida muutoksen vaikutukset omaan sosiaali- työttömyys- ja eläketurvaansa. Yrittäjyyden tulee olla aito valinta. Nykyisen lainsäädännön aukollisuus ja tulkintojen ristiriitaisuus aiheuttavat kuitenkin epäselvyyksiä, joita työn teettäjät käyttävät myös tahalliseen työsopimusturvan kiertämiseen. Toimeksiantajistaan taloudellisesti riippuvaisilla itsensä työllistäjillä on lisäksi huonot mahdollisuudet neuvotella työnteon ehdoista, sopimuksista ja palkkioista. Nykyisellään kollektiivinen neuvotteleminen palkoista ja työehdoista on heiltä kielletty.

Yrittäjäksi luokiteltu itsensä työllistäjä maksaa itse työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksunsa ja eläkkeensä. Esimerkiksi työttömyysturvan, sairausloman tai perhevapaan saaminen on itsensä työllistäjillä kuitenkin vaikeampaa ja kalliimpaa kuin palkansaajalle. Epävarmuutta lisäävät työ-, sosiaali- ja verotuslainsäädännön samaa sopimussuhdetta koskevat erilaiset tulkinnat. 2000-luvun työelämässä työtä tehdään jopa saman päivän aikana eri muodoissa: toimeksiantosuhteessa, vuokratyöntekijänä, tuntityöläisenä ja freelancerina. Työmarkkina-aseman joustava vaihtaminen on huomioitava myös järjestelmissä.

Itsensä työllistäjien yhteistyöryhmä

• Heli Ahokas, lakimies, STTK ry
• Anna Kähkönen, asiamies, Suomen freelance-journalistit ry
• Tanja Mikkola, puheenjohtaja, Suomen freelance-journalistit ry
• Petri Savolainen, edunvalvontajohtaja, Journalistiliitto ry
• Anu Suoranta, hankekoordinaattori, SAK ry
• Tuuli Vänskä, lakimies, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
• Ahti Vänttinen, puheenjohtaja, Suomen Muusikkojen Liitto ry

_________________________________________________________________

Lisätietoja:

• lakimies Heli Ahokas, STTK, 0400 776 291
• edunvalvontajohtaja Petri Savolainen, Suomen Journalistiliitto, 050 5342 485
• hankekoordinaattori Anu Suoranta, SAK, 040 1809 110

Tiedote on julkaistu TJS Opintokeskuksen seminaarin yhteydessä: Sopimaton? – Työehtosopimusten ulkopuolelle jäävien asema.