Journalismi on Suomessa ajettu liian ahtaaseen rakoon, väitti Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen Ylen ajankohtaisjournalismin 40-vuotisjuhlassa Hämeenlinnassa.Journalistiseen työhön eli lehtien ja sähköisten välineiden sisältöön kohdistuu nyt monelta suunnalta niin suuria paineita, että asiallisen journalismin ja tiedonvälityksen mahdollisuudet saattavat selvästi heikentyä.Alan ulkopuolelta kohdistuu Niemisen mukaan paljon paineita sanan- ja lehdistönvapauteen.- Suomi mainitaan maailmalla ylpeästi sanan- ja julkaisuvapauden mallimaana, vaan miten on? Sananvapautta ja julkisuutta rajoittavien lakiesitysten lista on Niemisen mukaan aivan liian pitkä.- Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistuksen yhteydessä esitetään lähdesuojan murtamista jo esitutkintavaiheessa. Julkisista verotiedoista halutaan salata henkilön kotikuntaa koskeva tieto, mikä vaikeuttaa journalistista työtä ja olennaisen taloudellisen vallankäytön ja yhteiskunnan resurssien jaon julkituloa. Lex Nokia heikensi perusoikeuksia ja antoi työnantajille poliisia suuremmat oikeudet. Laki piti säätää, vaikka ei sitä kukaan näytä tarvitsevan, tai sitten urkinta tehdään veran alla. Tupakkalain yhteydessä esitettiin, että tupakoinnin esittäminen viestimissä kiellettäisiin. Valmiuslakiesityksessä haluttiin rajoittaa sananvapautta ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia kertoa asioista ei minkään sotatilan takia vaan jopa talouskriisin perusteella.- Entä mitä merkitsee se, että lehtikuvaaja joutuu Suomessa lähes vuorokaudeksi putkaan hänen kuvatessaan viranomaisten töppäilyä mielenosoituksen hillitsemiseksi ja työkalut takavarikoidaan samaksi ajaksi? Oikeusistuinten mukaan tämä oli ihan ok, kun käsiteltiin Suomen Kuvalehden valokuvaajan kohtelua Asem-mielenosoituksessa. Kuvaaja tuomittiin niskoittelusta.- Myös yksityisyyden suojan perusteella monet yhteiskunnan vaikuttajat haluavat kiivaasti neuvoa, mitä asioita ja miten tiedotusvälineet saavat kertoa.Journalistiliiton puheenjohtaja näki sisältöön kohdistuvan paineita myös alan sisältä.- Journalistiliittoon tulee aivan liikaa yhteydenottoja, joissa valitetaan, että journalistilla ei ole enää aikaa tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Mediamarkkinoiden sekuntikilpailu on ajanut tilanteen sellaiseksi. Jonkun on pakko olla sekunteja ennen kuin joku muu kertomassa milloin mistäkin oikeasta tai kuvitellusta uutisaiheesta. Ole ensin edes sekunnin verran, on alan mantra. Tämä uutiskisa ei ole erityisen älyllistä.- Kilpailu pitäisi käydä sisällöllä, ei nopeudella. Korostamalla vain nopeutta vaarannetaan laatu ja otetaan riskejä. Väkeä on alalta siivottu kortistoon, vaikka journalistista laatua ei saavuteta vähentämällä käsiä. Tämä ei ole palkka- tai työehtokysymys, tämä on koko alan elinehto tulevaisuudessa. Journalismi on sittenkin käsityötä.- Jos journalismi eli asiallinen ja laadukas sisältötuotanto jätetään marginaaliin, yhä suurempi osa lukijoista, katsojista, kuulijoista kääntää sille selkänsä. Silloin tiedotusvälineiden sisällön yleinen viihteellisyys ja turhuus kasvavat vieläkin, ja julkkisjournalismi ja journalistinen tyhmyys nousevat voimakkaammin esiin. Kuka tätä oikeasti haluaa?- Kaikista uhkista huolimatta Suomessa tehdään paljon laadukasta ja kriittistä journalismia joka päivä. Siihen ja sen tekijöihin panostaminen on ainoa keino, jolla viestintäala voi selvitä suuresta murroksesta ja taloudellisesta lamasta, sanoi Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen Hämeenlinnassa.Journalistiliitto on vajaan 16 000 journalistin edunvalvontajärjestö, joka neuvottelee lehdistön, kustannustoimittajien, Yleisradion ja kaupallisen sähköisen viestinnän työehtosopimukset. Lisäksi SJL neuvottelee freelance-työn ehdoista lehdissä ja sähköissä välineissä.