Lehdistönvapaudella on yhä rajoja arabikevään maissa

"Sananvapauden rajat ovat nyt hyvin epämääräiset. Elämme siirtymävaihetta, ja lait ilmaisunvapaudesta ovat vielä säätämättä", Kairon amerikkalaisen yliopiston journalismin osaston johtaja Rasha Abdulla kertoo.

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka on perinteisesti luokiteltu toimittajan työn kannalta maailman hankalimpiin alueisiin. Washingtonissa toimiva Freedom House rankkasi viime vuonna Tunisian lehdistönvapauslistansa pohjakastiin, jopa Somalian alapuolelle. Egypti oli sijalla 130/196. Siellä toimittajia ja bloggaajia vastaan nostettujen oikeusjuttujen määrä kasvoi hälyttävästi yhdellä päivässä.

"Ennen helmikuun 11. päivän vallanvaihdosta meillä oli tiukat ohjeet välttää tiettyjä aiheita, kuten Muslimiveljeskuntaa tai Mohamed ElBaradeita. Nyt saamme kirjoittaa vapaasti ja rajoituksitta, mistä haluamme", Egyptin virallisen uutistoimiston Menan varapäätoimittaja Ashraf al-Leithy sanoo.

Hänen mukaansa Menassa moni kannatti vallankumousta, mutta pysyi virallisella linjalla potkujen pelossa. Nyt toimisto on "muuttunut hallituksen äänestä kansan ääneksi."

Itsesensuurista takinkääntöön

Arabidiktaattoreilla on ollut tapana pönkittää valtaansa valtion viestimien avulla. Hallitus on määrännyt uutissisällöt ja vaientanut muut äänet. Lisäksi heillä on ollut kätyreitä hyvillä paikoilla - tuottajia, päällikkötoimittajia ja juontajia -  "riippumattomissa" tiedotusvälineissä.

Hallitusta arvostelevat äänet on vaiennettu tehokkaasti tiukan lainsäädännön ja pitkien vankeustuomioiden avulla.

"Tukahduttavassa ilmapiirissä ei tarvita sensuuria, sillä pelko ajaa ihmiset itsesensuuriin", mediatutkija Mahmud Alam Eddin sanoo.

Tunisian väliaikainen hallitus lakkautti tiedotusministeriön 17. tammikuuta. Egyptissä valtaan nousseet sotilaat tekivät samoin, mutta nimesivät yhden kenraaleistaan valvomaan valtion radiota ja televisiota.

Egyptissä vaihdettiin seitsemän valtiollisen lehden hallituksen puheenjohtaja ja päätoimittaja, mitä kuitenkin arvosteltiin puhtaasti kosmeettiseksi toimenpiteeksi. Toisaalta monien toimittajien äkkinäinen takinkääntö on heikentänyt yleisön luottamusta heihin.

Tuntematon sananvapaus

"Alalla työskentelevät eivät ole tottuneet sananvapauteen, ja moni vain odottelee nähdäkseen, kuka on uusi pomo", Abdulla arvioi.

"Toki toimittajat hyökkäävät nyt Mubarakia vastaan yhtä kiivaasti kuin aiemmin ylistivät häntä, mutta ammatilliset standardit ovat hukassa", hän jatkaa.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö kiinnitti helmikuussa huomiota siihen, että vaikka Tunisian internetsensuuri oli virallisesti päättynyt, maan turvallisuusjoukkoja arvostelevien blogien lukemista estettiin yhä.

Egyptissä sotilastuomioistuin antoi huhtikuussa kolmen vuoden vankilatuomion Maikel Nabilille, jonka blogi "loukkasi puolustuslaitosta ja levitti väärää informaatiota."

Nabil, 26, oli lainannut ihmisoikeusjärjestöjen raportteja siviileihin kohdistuneesta väkivallasta. Lisäksi hän kertoi vastustavansa asepalvelusta ja kehotti muita samaan.

Armeija vapauden airuena?

"Kova tuomio viestii siitä, ettei armeijan arvostelua sallita", Nabilin puolustusasianajaja Adel Ramadan sanoo.

Ihmisoikeusliikkeen mukaan Egyptin armeija lakkasi sietämästä arvostelua heti valtaan päästyään. Ramadanin mukaan vallan väärinkäyttöä pitäisi kuitenkin voida arvostella.

Tiedonvälityksen asiantuntijat muistuttavat, että armeija ei todellakaan ole paras taho purkamaan vuosikymmenten tiukkaa mediakuria. Tilanne vain mutkistuu, kun sekä Tunisiaan että Egyptiin on syntymässä kosolti uusia yksityisiä ja poliittisia mediayrityksiä.

Ramadan iloitsee riippumattoman median kasvusta, mutta muistuttaa, että vapaus punnitaan siinä, mitä toimittajat ja bloggarit voivat pelkäämättä sanoa.