”Jos haavoittunut kuuluu jonkin uutistoimiston väkeen, maailma reagoi vihaisesti. Ihmisoikeusjärjestöt lähettävät kirjeitä ja protestoivat. Mutta palestiinalainen free on Gazassa oman onnensa nojassa”, Abu Amrah, 29, jatkaa.Othman haavoittui Israelin hyökkäyksessä rintaan ja selkärankaan. Hänen oikeaan käteensä tuli hermovaurio. Othmania Gazan Al-Wafan sairaalassa hoitanut lääkäri valitti, ettei varustus riitä asianmukaiseen hoitoon.Kranaatinsiru saatiin poistetuksi Othmanin selkärangasta Al-Shifa -sairaalassa, minkä jälkeen hänet siirrettiin Jordanian puolelle.Palestiinalaisten freelancereiden kuvia julkaisevaa nettisivustoa johtava Niman Shtawi vahvistaa, ettei vapailla kuvaajilla ole alueella mitään turvaa. Hänen mukaansa paikallisten ja kansainvälisten toimistojen kuvaajien asema on parempi, samoin kuin eri poliittisten ryhmien viestimissä toimivien.Freet jäivät ilman kypärääKansainvälinen järjestö jakoi hiljan luotiliivejä, kypäriä ja muita varusteita Gazan toimittajille. ”Freelance-kuvaajat jäivät osattomiksi”, Shtawi sanoo. Hän arvelee, että isojen talojen kuvaajilla olisi muutenkin varaa turvavarusteisin.Nokkimisjärjestys on sama, kun Euroopasta tarjotaan koulutuspaikkoja alueen kuvaajille. Freet jäävät kelkasta, vaikka he ovat yleensä ensimmäisinä väkivaltaisuuksien etulinjassa.Free-kuvaajan elämä on muutenkin kovaa Gazassa. Abu Amrah ei tienaa tarpeeksi elättääkseen nelihenkisen perheensä tai hankkiakseen sairausvakuutuksen. Hänen mukaansa kansainväliset uutistoimistot ovat haluttomia pestaamaan paikallisia journalisteja.Shtawi kertoo, ettei hänen nettitoimituksellaan ole budjettia hätätilanteiden varalle. Monet hänen käyttämistään kuvaajista ovat kuitenkin kansainvälisesti tunnettuja ja saaneet kuviaan julki maailman mediassa.Suojelua kaivataanEyad al-Baba on myynyt kuusi vuotta kuviaan ulkomaisille toimistoille. ”Palestiinan kaltaisissa tulenaroissa paikoissa pitäisi olla erityinen suojeluorganisaatio freelance-mediaa varten. Työ on vaarallista, ja sitä tehdään henkensä kaupalla, mutta vaikeuksien tullen kukaan ei auta”, hän pohtii.”Emme pyydä muuta kuin suojelua”, vahvistaa Abu Amrah, jonka Othmanin tapaus herätti miettimään vakavasti tulevaisuutta.Kansainvälisen uutistoimiston palveluksessa oleva palestiinalainen kertoo, ettei hänenkään tilanteensa ole ruusuinen. Ero ulkomaisiin kollegoihin on huima palkoissa ja kaikessa muussa. ”Sotatilanteissa panssaroidut ajoneuvot annetaan eurooppalaisille ja palestiinalaiset saavat pärjätä tavallisella autolla.”Neljä vuotta kuvaamista opiskelleen Othmanin tulevaisuus on epävarma, sillä haavoittuessa häneltä särkyi myös kaksi kameraa ja muita työvälineitä.”Minulla ei ole varaa luotiliiviin, joka pitäisi tilata ulkomailta”, hän harmittelee, muttei silti haluaisi luopua ammatistaan.Sisua riittää myös Samar Abu Elufilla, joka on yksi harvoista naiskuvaajista Gazassa. Hän haluaa jatkaa kuvakertomusten tuottamista aiheista, joista isot uutistoimistot eivät tiedä mitään. ”Otan tämän haasteena enkä lähde pois vaaroista huolimatta”, hän sanoo.