Jäsenemme esittäytyvät
Journalistiliiton jäsenet kertovat tällä sivulla suhteestaan liittoon.
Pekka Laine on Journalistiliiton ylpeä rivijäsen
”Mitä ammattiyhdistystoimintaan tulee, kuvailisin itseäni apaattiseksi rivijäseneksi, tällaiseksi omassa maailmassaan häslääväksi tyypiksi. Mutta samaan aikaan minulla on tunne siitä, että liiton jäsenyys kuuluu asiaan. Se tunne on ollut siitä saakka, kun olen ollut työelämässä.
Olen liiton ylpeä rivijäsen. Uskon ammattiyhdistystoiminnan perusajatukseen. Ammattiliitot ovat yksinkertaisesti olennainen osa sopimusyhteiskunnan toimintaa. Yhteiskunta ei voi toimia niin, että jokainen ajattelee vain itseään.
Minulle liiton tärkein jäsenetu on Journalisti. Seuraan lehden sivuilta ammattikunnan ylpeyden- ja huolenaiheita. Se on ihan keskeinen osa ammatti-identiteettiäni.
Näen liiton muutenkin tärkeänä juuri ammatti-identiteetin kannalta. Olen unelmatyössäni, ja tämä ammattini on yhdessä toimimista. Vaikka moni meistä haluaakin esiintyä sooloartistina tai yksinäisenä sutena, jokainen on oman oppinsa joltakin toiselta saanut.
Siksi olen aina valmis neuvomaan ammatissa, jos joku sellaista tarvitsee. Niin minuakin on neuvottu. Journalistin ammatti on ikään kuin mestari-kisälli –ammatti. On tärkeää, että koemme olevamme toisiamme tukevan yhteisön jäseniä. Se on erityisen tärkeää tällaisena aikana, kun median asemaa muuten pyritään monesta suunnasta horjuttamaan.”
Anna Sievälä uskoo Journalistiliiton neuvotteluvoimaan
Kuva: Juha Inkinen
”Minulle oli urani alusta saakka itsestään selvää, että liittyisin Journalistiliittoon. En tosin aluksi ollut varma, huolitaanko minut jäseneksi, koska olin silloin vielä tarvittaessa töihin tuleva työntekijä. Ammattiliittoon kuuluminen ylipäänsä on minulle tärkeää, ja Journalistiliiton jäsenyyden mukana tulevat lisäksi ammatillinen itsetunto ja ammatti-identiteetti.”
”Omassa arjessani liiton tarjoamat koulutukset ovat olleet iso asia. On hienoa, että niiden avulla pystyy ilmaiseksi kehittämään osaamistaan. En ole joutunut työurallani lakiongelmiin, mutta on helpottavaa tietää, että hyvää lakimiesapua on tarjolla, jos sille tulee tarve.”
”Liiton olennaisin tehtävä on työehtosopimusten neuvotteleminen puolestamme. Tessien neuvotteleminen on tärkeää niillekin, jotka eivät liittoon kuulu. Samalla on tärkeää, että mahdollisimman moni alallamme kuuluu meihin. Jos järjestäytymisaste laskisi, työntekijäpuolen neuvotteluasema heikkenisi”
”Olen Pohjois-Karjalan journalistiyhdistyksen puheenjohtaja. Muistan hyvin tapauksen yhdistystaipaleeni alusta, en ollut vielä edes mukana paikallisyhdistyksen toiminnassa. Yhdistys oli järjestänyt hienon viikonloppukurssin saaressamme. Jarno Liski oli puhumassa freelancetoimittajana toimimisesta ja palkkiotason vaalimisesta, se oli rohkaisevaa nuorelle toimittajalle. Saareen mentiin veneellä. Mieleeni jäi, että meitä vastaan tullut vene kaatui.”
“Tapahtuma pohjusti haluani mukaan toimintaan. Kun minua muutamaa kuukautta myöhemmin pyydettiin mukaan, en epäröinyt. Tunnelma siellä saaressa oli tuntunut heti mukavalta, ei paatokselliselta, eikä saarnaamiselta.”
Anna Sievälä on työssä sanomalehti Karjalaisessa. Hän on toiminut Pohjois-Karjalan journalistiyhdistyksen puheenjohtajana.
Petri Juola: “Tapahtumissa on muodostunut keskinäisen jeesaamisen porukka”
”Kun aloitin freelancekuvaajan hommat vuonna 2008, halusin tietää, olenko kartalla hintatasosta. Löysin Journalistiliiton freeyhdistyksen freet.fi –sivuston, ja siellä oli infoa niin hyvin, että sain nostettua hintani puolitoistakertaiseksi. Huomasin sivun olevan muutenkin hyvä lähde, kun tarvitsen tietoa.”
”Vuoden 2012 marraskuusta alkaen olen ollut päätoiminen freelancer. Liityin liittoon alkuvuodesta 2013. Hyväksi havaitun informaation lisäksi asiaan vaikutti, että ajattelin lakimiesavun olevan hyödyllistä, jos joskus tulee ongelmia – vaikkapa asiakas, joka ei maksa.”
”En kuitenkaan ole tarvinnut kädenvääntöpalvelua. Sekä Journalistiliiton että SFJ:n tiedotuksesta olen saanut aseet joiden avulla olen voinut käydä omat palkkio- ja sopimusneuvotteluni. Neuvotteluissa tieto on valtaa.”
”Olen käyttänyt paljon koulutuspalveluita, käyn workshopeissa, kursseilla ja seminaarissa niin paljon kuin ehdin. Informaation rinnalla on kasvanut merkitykselliseksi se, että liitolla on tarjolla paljon aktiviteettia. Freelancetyö on usein yksinäistä. Tapahtumissa tapaa ihmisiä, ja niissä on muodostunut sellainen kollegiaalinen, keskinäisen jeesaamisen porukka.”
”Olen Mediakunnan aktiivinen rivijäsen ja osallistun myös sen tapahtumiin. On mukavaa, että liitto huomioi paremmin ja paremmin myös sekä freelancerit että kuvaajat. Tapahtumia ja tietoa on meille yhä enemmän. Freet ovat todennäköisesti kasvava jäsenryhmä. On tärkeää että koko liitto puhaltaa yhteen hiileen freelancereiden aseman eteen.”
Petri Juola on freelancevalokuvaaja, joka luonnehtii tyyliään dokumentaariseksi. Hän on erikoistunut kulkuneuvojen kuvaamiseen. Juola on kuvannut työkseen vuodesta 2009, päätoimisesti marraskuusta 2012.
Linda Pelkonen sai taustatukea oikeustaisteluun
Toimittaja Linda Pelkonen ryhtyi vaatimaan oikeutta jouduttuaan rajun viharyöpytyksen kohteeksi vuoden 2015 lopulla.
Tämän vuoden helmikuussa Helsingin käräjäoikeus tuomitsi häntä piinanneen miehen kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen. Toisen miehen syytteet kaatuivat, ja tapauksen käsittely jatkuu hovioikeudessa.
Helsingin käräjäoikeus puolestaan käsittelee kolmannen miehen kunnianloukkaussyytteen 24. toukokuuta.
Pelkonen sanoo, että Journalistiliiton tuki prosessin aikana on ollut ratkaisevan tärkeä. Liitto auttoi Pelkosta jo alkuvaiheessa, kun hän valitti valtakunnansyyttäjälle Helsingin syyttäjäviraston tekemästä esitutkinnan rajoittamispäätöksestä.
”Tämä on ollut välillä hyvin raskasta, mutta olisi ollut sata kertaa raskaampaa, jos liitto ei olisi ollut minun tukenani. En tiedä olisinko jaksanut käydä tätä loppuun asti ilman liiton apua.”
Pelkonen kiittää liittoa erityisesti hyvän lakimiehen, Matti Rautakorven, palkkaamisesta.
”Oikein sydäntä lämmitti, kun kuuntelin hänen ja myös syyttäjän [Juho-Mikko Hämäläinen] puheenvuoroja oikeudessa. He ymmärsivät todella hyvin journalistien näkökulman asiaan. Tässä on kyse isommasta asiasta kuin yksittäisen ihmisen kokemasta uhkailusta.”
Teksti: Manu Marttinen
Antti Orava: “Opiskelijaseminaari on ainutlaatuinen jäsenetu”
”Muistan elävästi, kuinka marraskuisena iltapäivänä hotelli Arthurin sohville kokoontui opiskelijaseminaarin päätyttyä joukko korkeakoulujen opiskelijalähettiläitä yhdessä liiton tiedottajan kanssa. Seminaaripäivät olivat verottaneet jokaista, mutta silti kaikkien huulilla oli hymynkare menneistä päivistä. Siltä istumalta alkoi aivoriihi ensi vuodesta.
Tuolla hetkellä tiesin, että olin liittynyt oikean liiton jäseneksi ja saanut mahdollisuuden työskennellä upeiden ihmisten parissa.
Opiskelen pääaineenani viestintää Vaasan yliopistossa. Olen kiinnostunut sisällöntuotannosta, tiedottamisesta, ja sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista.
Kuulin Journalistiliitosta ensimmäisen kerran ainejärjestömme hallituksen kokouksessa, jossa kerrottiin, että Vaasan yliopiston opiskelijalähettilään pesti oli vapaana. Kiinnostukseni alaa ja tehtävää kohtaan sai minut hakemaan, ja samalla liittymään liittoon.
Eniten käyttämäni jäsenetu on ollut pressikortti, jonka avulla olen saanut mahdollisuuden vierailla mm. museoissa ja näyttelyissä. Se on erinomainen mahdollisuus opiskelijallekin päästä nauttimaan korkeakulttuurista.
Töitä hakiessa on rohkaisevaa tietää, että liitolta voi pyytää aina apua esimerkiksi työsopimuksen tarkastamiseen ja näin varmistaa, että tarjottu sopimus varmasti vastaa etujani.
Journalistiliiton jokavuotinen opiskelijaseminaari on myös ainutlaatuinen jäsenetu. Olen päässyt kuuntelemaan mielenkiintoisia puhujia ja verkostoitumaan oman alan opiskelijoiden kanssa.”
Jenni Alexandrova: “Liittyminen oli päivänselvää”
”En ole Journalistiliiton palvelujen aktiivinen käyttäjä vaan rivijäsen. Liitto on mukana elämässäni lähinnä siten, että maksan jäsenmaksua ja Journalisti tipahtaa postiluukustani. En ehtinyt käyttää Linnanmäki-etua, kun sellainen oli, enkä nykyään ehdi esimerkiksi mökkeillä liiton lomapaikoissa. Liittyminen Journalistiliittoon oli minulle kuitenkin päivänselvää.
Työelämä on nykyään epävakaata. Kuka tahansa saattaa joutua lähtemään koska tahansa. Ainoa pysyvä asia on muutos. Jäsenyys on minulle ennen kaikkea ennakointia mahdollista työttömyyttä varten. Liitto myös auttaisi, jos syystä tai toisesta tarvitsisin lakimiespalveluja.
Työskentelen Radio Aallossa juontajana ja toimittajana. Teen iltapäiväohjelmaa ja sen sisällä sarjaa, joka esittelee menestyneitä naisia laajalla skaalalla. Suomi on täynnä menestyneitä naisia, mutta heistä puhutaan aivan liian vähän. Lisäksi teen telkkaria, juontokeikkoja ja blogia.
Työskentelen media-alalla, koska ala on ääriään myöten mielenkiintoinen. Ei ole kahta samanlaista päivää. Koen olevani etuoikeutettu, koska saan esimerkiksi haastatella melkein ketä haluan. Voin myös kysyä epämiellyttäviä kysymyksiä, koska se on työtäni.”
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, julkaistu 12.3.2018
Mikko Eronen: ”Hyvä luottamusmiestyö on myös työnantajan etu”
”Ryhdyin Suomenmaan pääluottamusmieheksi seitsemän vuotta sitten. Vaikka ennemmin suostuin kuin pyrin tehtävään, olen viihtynyt ja hoidan sitä mielelläni myös jatkossa. On mukavaa auttaa työkavereita ratkaisemaan ongelmia. Toisten luottamusmiesten kanssa jutellessa saa vertaistukea ja laajan kuvan alasta.
Ikävintä luottamusmiehenä ovat yt-neuvottelut. Ne eivät aina kestä pitkään, mutta työyhteisön palautuminen irtisanomisista kestää tosi kauan. Hienointa on, kun onnistuu neuvottelemalla säästämään työpaikkoja.
Luottamusmiestä tarvitaan valvomaan työntekijöiden etuja, mutta hyvä luottamusmiestyö on myös työnantajan etu. Alan muutos vaikuttaa molemmilla puolilla. Työajat luistavat verkon takia joka suuntaan. Sopimalla selkeistä pelisäännöistä vältetään tilanteiden kärjistymistä.
Toimin luottamusmiehenä ulkoasupäällikön työni ohella. Luulen, että olen aika helposti lähestyttävä, koska työkaverit tulevat helposti kysymään, jos joku asia askarruttaa. Kun eteen tulee uusi tilanne, soitan liittoon ja kysyn apua. Jo ensimmäisistä luottiskoulutuksista sai työhön hyvän pohjan.”
Teksti: Nina Erho, julkaistu 5.2.2018
Maria Paldanius: “Jäsenyys on mullistanut työni”
”Olin hiljattain Oulussa Journalistiliiton järjestämällä tarinallisen journalismin kurssilla. Olin etsinyt paluukyytiä Facebookin kimppakyytiryhmästä, ja kyytiä odottaessani viereeni tuli samalla kurssilla ollut tyttö. Jutellessa selvisi, että olemme molemmat toimittajia ja joogaopettajia, jotka kirjoittavat Joogalehteen.
Liiton ansiosta olen tajunnut, etten ole yksin vaan Suomi on täynnä kaltaisiani: yksikseen ideoivia, itsekseen työskenteleviä freelancereita, jotka jakavat saman tarinankirjoittamisen palon. Journalistiliiton avulla löydän yhteistyökumppaneita erilaisiin projekteihin. Olen myös saanut työkeikkoja jäsenyhdistykseni SFJ:n julkaiseman Freeluettelon kautta.
Pressikortti on ollut niin ikään kullanarvoinen. Sillä olen päässyt aiempaa helpommin juttukeikoille monille messuille. Kortti on lisännyt uskottavuuttani toimittajana ja luottamusta omaan tekemiseeni silloinkin, kun töitä on ollut vähemmän. Pressikortti tukee ammatti-identiteettiä ja helpottaa juttuideoiden viemistä eteenpäin.
Journalistiliittoon kuuluminen on mullistanut koko journalistisen työskentelyni ja laajentanut sekä työkenttääni että ystäväpiiriäni.”
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, julkaistu 3.1.2018
Arvi Lind: ”Kukas porukan etuja valvoisi, jos ei olisi tämmöistä yhteisöä?”
”Kun nuorena toimittajana sain Yleisradiosta vakituisen paikan, Radio- ja televisiotoimittajien liittoon (RTTL) liittyminen oli automaatio, vähän kuin siihen aikaan asevelvollisuus miehellä.
Ja jäsenenä olen pysynyt, vaikka uralleni ei ole sattunut sellaisia erimielisyyksiä, joihin olisin tarvinnut esimerkiksi liiton lakimiesten apua. Sivusta olen kyllä nähnyt, että apua saa. Yhteisten asioiden puolesta muistan olleeni lakkovahtina.
Pidän toimittajan ammatti-identiteettiä arvossa, ja se on minulle myötäsyntyinen. Kirjoitin Etelä-Saimaaseen jo kouluaikoina Lappeenrannassa, ja olin Lauritsalan yhteiskoulun oppilaskunnan lehden Juttumyllyn päätoimittaja. Toimittajan identiteettiin liittyvät ammatilliseen järjestöön ja yhteisöön kuuluminen sekä pressikortti, josta minulla on vielä vanhakin versio lompakossa.
Olen ollut oikein onnellinen liiton rivijäsen ja toimittaja. Olisin ollut liian kiltti päälliköksi toisia komentamaan tai työehtosopimusneuvotteluihin olemaan tiukkana. Silti edunvalvonta on ikuinen kysymys. Kukas porukan etuja valvoisi, jos ei olisi tämmöistä yhteisöä?”
Teksti: Nina Erho, julkaistu 5.12.2017
Tiina-Rakel Liekki: ”Jos on tyytyväinen, mitäpä turhaan vaihtamaan”
”Jos tekee työtä, on ihan hyvä kuulua johonkin liittoon. Vaikka vain siksi, että liitolla on lakimiespalvelut.
Työpaikkaa vaihtaessa ja uutta työsopimusta tehdessä olen usein laittanut liiton juristille sähköpostia ja kysynyt, mikä on keskipalkka ja mitä tehtävästä voisi pyytää. Helposti erityisesti naiset ovat vähän nöyriä siinä. Olen ajatellut, ettei työtään kannata hinnoitella liian alas.
Kun aloittelin freelancejournalistina, myös liiton free-yhdistyksen SFJ:n julkaisemasta Freeluettelosta oli hyötyä.
Liiton vaihtaminen ei ole käynyt mielessä – jos on tyytyväinen, mitäpä turhaan vaihtamaan.
Nenäpäivä-säätiössä meitä on aika pieni tiimi. On mukava, kun voi tehdä monenlaista: heti aloitettuani terävöitimme sosiaalisen median strategioita ja uudistimme verkkosivut. On myös tullut kikkailtua kaikkea vähän eksoottisempaa: avasimme esimerkiksi Euroopan ensimmäisen lahjoitusbotin Facebookiin.
Myös Journalistiliiton täytyy ottaa huomioon tehtävien monipuolistuminen. Tuottajan ja toimittajan työ rajoittuu enää todella harvoin vain työajalle. Sosiaaliset mediat ovat läsnä aina, ja niissä voi tulla kiirepiikkejä myös työajan ulkopuolella. Varmasti on myös koulutustarvetta, että kaikki uudet työkalut ja välineet eivät tunnu vierailta.
Itse pyrin ajattelemaan, että jos joku muu on tämän oppinut, minäkin pystyn siihen.”
Teksti: Marja Honkonen, julkaistu 10.11.2017
Sakari Piippo: ”Oli helpottavaa, ettei neuvotteluja tarvinnut käydä yksin”
”Olin töissä valtioneuvoston kansliassa. Työnantajani pyrki estämään ja kieltämään työsuhteen aikana ottamieni kuvien julkaisun. Tapauksesta kerrottiin laajasti julkisuudessa. Tätä edelsi noin puoli vuotta kestäneet neuvottelut, joiden aikana liityin Journalistiliittoon.
Neuvottelut jumiutuivat, ja vasta liiton mukanaolo edisti keskusteluja. Sain liiton juristeilta lainopillisia neuvoja tilanteestani. He pystyivät selittämään tarkasti, oliko työnantajan kiellolle perusteita ja miten asiassa kannattaisi edetä.
Lisäksi liiton juristi oli myös mukana neuvotteluissa vastapuolen kanssa. Oli helpottavaa, ettei neuvotteluja tarvinnut käydä yksin, vaikka vastapuolelta löytyikin aina enemmän juristeja palavereihin. Liiton juristien järkähtämätön asenne pitkittyneessä tilanteessa oli tärkeä apu, että jaksoin jatkaa neuvotteluja ja keskusteluja vastapuolen kanssa.
Arjessa liiton tarjoamat seminaaritilaisuudet ja koulutusmahdollisuudet ovat tutustuttaneet alan uusiin tekijöihin.”
Teksti: Manu Marttinen, julkaistu 24.10.2017
Mari Mikkola: ”Olin iloinen, että kustannustoimittajakin voi olla jäsen”
”Työskentelin aiemmin tutkijana yliopistolla, ja kuuluin toiseen ammattiliittoon. Siirtyessäni töihin Yleen tuntui luontevalta vaihtaa Journalistiliittoon. Kun vaihdoin kustannusalalle, olin iloinen, että samaan liittoon voivat kuulua myös kustannustoimittajat.
Olin pitkään mukana Otavan toimitusosaston hallituksessa. Osaston toiminta oli hyvin aktiivista, ja saatoimme kehitellä niin koulutusta, valistusta kuin virkistystä. Mieleen on jäänyt erityisesti Otava-konsernin toimitusosastojen hallitusten yhteinen virkistys- ja koulutusmatka, jolla oli mukana myös liiton nykyinen puheenjohtaja. Kävimme tutustumassa muun muassa Viron valtiolliseen televisioon ja entiseen vankilaan, jossa kuulimme neuvostovallan aikaisista kohtaloista. Saimme onneksi yhdessä käydä läpi tätä kiertokäyntiä.
Saadessani ylennyksen kustannustoimittajasta kustannuspäälliköksi mietin hetken, voinko enää olla liiton jäsen. Katsoin kuitenkin voivani jatkaa jäsenenä. Halusin pitää liiton viitekehyksen ympärilläni, jolloin voin seurata alaa laajasti.
Työehtosopimusten neuvotteleminen on minusta tärkein asia Journalistiliiton toiminnassa, samoin luottamusmiehet ja työttömyyskassa. Eduista ja palveluista olen käyttänyt eniten pressikorttia: sisäänpääsyt näyttelyihin, museoihin, messuihin ja eri tilaisuuksiin niin Suomessa kuin ulkomailla.”
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, julkaistu 25.9.2017
Jari Hanska: “Jäsenyys on ollut hintansa väärti”
”Päätin liittyä Journalistiliittoon niihin aikoihin, kun sain Ylen viestintäjohtajalta moitteita 2015 ilmestyneestä Porttikielto Poriin -dokumenttisarjastamme. Kyselin liitosta juridisia näkökulmia ja neuvoja Journalistin ohjeiden tulkintaan. Myös Eduskunta III -näytelmämme taustatutkimus oli tuolloin alkamassa. Kyse oli dokumenttiteatterista, joka ei ole ihan perinteinen journalismin laji.
Ajattelin, että journalistiseen yhteisöön on hyvä kuulua myös ammattiliiton jäsenyyden kautta.
Liiton palveluista on ollut myöhemminkin hyötyä, esimerkiksi silloin kun sain porttikiellon valtiovarainministeriöön. Kun sain sähköpostin, että ministeriössä ei ole minua kohtaan luottamusta, soitin ensimmäisenä liiton lakimiehelle. Hänen asiantuntemuksestaan oli suunnattomasti hyötyä tehdessämme valitusta oikeusasiamiehelle, joka myöhemmin totesikin ministeriön toimineen tapauksessani epäasianmukaisesti.
Julkisuuslakiin liittyvät neuvojen lisäksi olen saanut liitosta apua myös freetyön hinnoittelussa – joissain epätyypillisissä hankkeissa vastausta ei ole löytynyt valmiista palkkiotaulukoista. Liiton koulutustilaisuudet puolestaan ovat auttaneet verkostoitumaan muiden freelancereiden kanssa.
Nyt kun miettii, niin onhan jäsenyys ollut hintansa väärti.”
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, julkaistu 15.8.2017
Emmi Nuorgam: ”Halusin tunteen siitä, että apua voi saada jostain”
”Liityin Journalistiliiton jäseneksi sen jälkeen, kun tein blogiini vaikuttajamarkkinointiyhteistyön Atrian kanssa. Tekstissä oli aika provosoiva otsikko, ’Vierailu broileritilalla pakotti luopumaan ehdottomuudesta’. Sain paljon kritiikkiä etenkin siitä, etteivät ihmiset heti hoksanneet, että kyse oli kaupallisesta yhteistyöstä.
Atria-kirjoituksen vastaanotto yllätti minut totaalisesti. Bloggaajana olin yksin kaiken some-vihan keskellä. Aloitin miettiä, että ehkä kannattaisi liittyä johonkin liittoon. Ikinä ei voi tietää, mistä joku kauhea some-kohu alkaa. Halusin tunteen siitä, että apua voi saada jostain, jos sitä tarvitsee. Myös blogiskene tarvitsisi edunvalvontaliiton, josta kysyä apua, kun on tekemässä sopimuksia tai miettii, mitä omat oikeudet ovat.
Journalistiliiton jäsenenä olen ollut mukana Journalismin päivässä. Journalistia luen aina, kun se ilmestyy. Se on yksi parhaista lehdistä, joita minulle kotiin tulee.
Sen enempää en onneksi ole palveluita vielä tarvinnut.”
Teksti: Marja Honkonen, julkaistu 27.6.2017
Ruben Stiller: “Kukaan ei pärjää yksin”
”Liityin talvella viimein Journalistiliittoon. Näin jälkikäteen ajatellen oli hölmöä, etten ollut liiton jäsen vielä silloin, kun myllerrykset Ylessä viime vuoden loppupuolella alkoivat. Kun en vielä ollut jäsen, koin, että minun piti taistella saamastani varoituksesta yksin. En ymmärtänyt kysyä apua edes omilta juristiystäviltäni.
Mutta kukaan ei pärjää yksin. Sellainen ajatus on hirveä illuusio. Liittymiseeni vaikutti myös se, että liitto on ottanut viime aikoina aktiivisesti kantaa sananvapauden ja journalismin puolesta, esimerkiksi Juha Sipilän Yleen kohdistamaan painostukseen.
Ammattikunnan keskinäinen solidaarisuus on tärkeää nyt, kun journalismi on usein ahtaalla taloudellisten paineiden ja joskus myös muun ulkoisen painostuksen vuoksi. Sellaisessa tilanteessa alkaa helposti mukautuminen. Ihmiset alkavat helposti välittää vain omasta työpaikastaan, mikä on toki aivan inhimillistä. Foorumia solidaarisuuden luomiselle ja siitä puhumiselle ei synny ilman ammattiliittoa.”
Teksti: Manu Haapalainen, julkaistu 26.5.2017
Eveliina Salomaa: “Yllättävät asiat yhdistävät”
”Olen kuulunut eri ammattiliittoihin 18-vuotiaasta asti. Journalistiliittoon liityin vuonna 2009, kun aloitin nykyisessä työpaikassani.
Pidän työehtosopimusta tärkeimpänä asiana, jonka liitto alalle tarjoaa. Jäsenenä olen päässyt mukaan erilaisiin koulutuksiin, retkiin ja illanviettoihin. Yksi konkreettinen jäsenyyden hyöty on liiton tarjoama matkavakuutus.
Olen aina harrastanut järjestötoimintaa niin kuin jotkut harrastavat jalkapalloa. Journalistiliitossa olen toiminut muun muassa oman jäsenyhdistykseni puheenjohtajana ja työpaikkani varapääluottamusmiehenä. Jokin siinä yhteisen hyvän tekemisessä vetää puoleensa.
Journalismin lisäksi liitossa olevia yhdistää monet yllättävätkin asiat. Muistan, kuinka yhdistyspäivien jälkeen päädyin nykyisen silloisen SAL:n puheenjohtajan Hanne Ahon kanssa hyötykasviyhdistyksen kivijalkakauppaan. Sieltä tuli ostettua kasapäin siemeniä uuteen hyötykasvimaahan. Kiitos Hannen vinkkien – sato oli hyvä!
Tuli kerralla yhdistyksen ja kasvimaan asiat kuntoon!”
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, julkaistu 20.4.2017