Uusimmat

Tuomarit toimittajien kimpussa Brasiliassa

Rio de Janeiro (IPS – Mario Osava) Oikeuslaitos on olemassa turvatakseen ihmisten oikeudet, mutta siitä voi tulla myös ilmaisunvapauden tukahduttaja, kuten Brasiliassa on viime aikoina tapahtunut.

Tuore esimerkki on eteläisen Paranán osavaltion pääkaupungin Curitiban johtava sanomalehti Gazeta do Povo. Tuomarit ja syyttäjät ovat nostaneet lehteä vastaan 48 oikeusjuttua, koska se kertoi helmikuussa heidän palkkioistaan.

”Vietimme useita viikkoja rientäen raastuvasta toiseen Paranán eri kaupungeissa. Matkaa kertyi varmaan yli 10 000 kilometriä”, kertoo Rogerio Galindo, joka on yksi kolmesta haasteita saaneesta toimittajasta.

Gazeta do Povon jupakassa syytettyjen penkillä on toimittajien ohella kaksi graafikkoa ja lehden kustannusyhtiö, joilta kaikilta oikeudenpalvelijat vaativat rahakorvauksia kärsimistään vahingoista. Juttujen käsittely on hajautettu kymmenien pikkukaupunkien raastupiin.

”Kun mukaan lasketaan autonkuljettaja ja asianajaja, meitä oli seitsemän henkeä, joiden työ- ja yksityiselämä meni tolaltaan huhti–heinäkuun ajaksi”, Galindo kertoo. Heinäkuun lopulla liittovaltion korkein oikeus keskeytti juttujen käsittelyn yhden tuomarin aiemmin tekemän virheen vuoksi.

Palkkiot ylittivät lain salliman rajan

Jupakka sai alkunsa helmikuussa, kun Gazeta do Povo kertoi, että Paranán tuomarien palkkiot olivat ylittäneet niille asetetun katon 28 prosentilla. Syyttäjillä ylitys oli 23 prosenttia. Summat muodostuivat erilaisista palkanlisistä sekä takautuvista korvauksista ja bonuksista.

”Missään vaiheessa emme väittäneet korvauksia laittomiksi vaan kerroimme niiden vain nousseen yli perustuslain säätämien rajojen”, lehden toimitusta johtava Leonardo Mendes junior vakuuttaa.

Luvut on poimittu valtion julkisesta läpinäkyvyysportaalista. Lehti vain yhdisti ne lain määräyksiin ja osoitti, että oikeuslaitoksen bruttokansantuoteosuus on Brasiliassa 1,8 prosenttia, kun Euroopassa tavallinen luku on 0,4 prosenttia.

Paranán tuomarien yhdistyksen mukaan lehtijutun ”loukkaava sisältö” vihjaa laittomuuksista. Järjestö kuitenkin kiistää yllyttäneensä jäseniään nostamaan oikeusjuttuja tai toimimaan lehdistönvapautta vastaan.

”Juridinen sensuuri” esti työnteon

Lehden mukaan toimittajien juoksuttaminen kaukaisissa lakituvissa heikensi sen politiikan toimituksen työtä aikana, jolloin maa oli poliittisen kuohunnan tilassa. Kun painettu lehdistö on muutenkin taloudellisesti ahtaalla, tilanne vaaransi Gazeta do Povon tulevaisuuden, Mendes junior sanoo.

Hän pitää kiintoisana Brasilian korkeimman oikeuden uuden presidentin, Carmen Lucia Rochan, lanseeraamaa ”juridisen sensuurin” käsitettä. Rocha luonnehti sillä tapahtumasarjaa, joka esti merkittävää osaa lehden toimittajista tekemästä työtään.

Galindo laskee, että jokaisesta raastupamatkasta asianajopalkkioineen kertyi kuluja yli 7 000 euroa, kun ei oteta huomioon menetettyä työaikaa.

Oikeus vainoaa muitakin

Folha de São Paulo -lehden toimittaja Elvira Lobato joutui samanlaiseen myllytykseen julkaistuaan joulukuussa 2007 raportin 30 vuotta täyttäneestä evankelisesta Universal-kirkosta, joka omistaa laajan mediaimperiumin.

Vuosina 2007–2008 Universal masinoi kaikkiaan 107 oikeusjuttua eri puolilla maata hiljentääkseen Lobaton ja Folha de São Paulon, joka on Brasilian laajalevikkisin lehti. Lobato ja lehti voittivat jokaisen jutun, mutta rangaistus oli tullut jo ennen tuomiota loputtoman käräjöinnin muodossa.

Amazoniassa sijaitsevan Parán osavaltion pääkaupungissa Belémissä Jornal Pessoal -lehteä julkaiseva Lucio Flavio Pinto on ollut oikeudellisen vainon kohteena vuodesta 1992. Lque-mediayhtiön omistava Maioranan suku on nostanut häntä vastaan 33 oikeusjuttua likaisten toimiensa paljastamisesta.

Pinto joutui opiskelemaan oikeustiedettä selvitäkseen käräjistä, ja kaikki tämä vei aikaa journalistiselta työltä. Jornal Pessoal ilmestyy kahdesti kuussa 2 000 kappaleen painoksena. Rahaa tuo vain lehden myynti, sillä Pinto kieltäytyy julkaisemasta mainoksia.

Pintoa vastaan nostettujen kanteiden käsittely vei keskimäärin 4–5 vuotta. Kesken on yhä neljä juttua, joiden käsittely alkoi 11 vuotta sitten. Pinto on saanut kahdesti sakkoja, mutta apua niiden maksamiseen on tullut solidaarisilta ihmisiltä ympäri maata.

Pinto kertoo, että kanteiden nostajat eivät halua nopeita tuomioita vaan pitävät häntä kernaasti löysässä hirressä. Hän on onnistunut jutuillaan estämään laittomia maakaappauksia Parássa, mutta joutunut myös väkivallan uhriksi.

”Meneillään olevat oikeusjutut ovat tehokkain sensuurin muoto”, sanoo Pinto, joka on saanut Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) sananvapauden sankari -tunnustuksen.