Uusimmat

Myanmarin lehdistönvapaudessa yhä aukkoja

Yangon (IPS – Amantha Perera) Kyaw Kyaw Aung on vasta 22-vuotias, mutta muistaa silti ajan, jolloin toimittaja saattoi Myanmarissa päätyä vuosikausiksi vankityrmään mitättömästä syystä.

”Vain vähän aikaa sitten puhuminen NLD-oppositiopuolueesta tai Ladysta julkisesti saattoi viedä vankilaan”, Yangonin päärautatieasemalla työskentelevä Aung huomauttaa.

Lady viittaa Nobel-palkittuun oppositiojohtajaan Aung San Suu Kyihin, joka vietti pitkät ajat kotiarestissa vuosikymmeniä kestäneen sotilasdiktatuurin aikana.

Entisen Burman sotilasjuntta lakkautettiin 2011 ja presidentiksi tuli – edelleen armeijan tuella – Thein Sein. Sortavia medialakeja uudistettiin 2012 ja ennakkosensuuri purettiin. Keväällä 2013 hallitus jakoi toimilupia uusille päivälehdille.

Kilpailu on kovaa, mutta Yangonissa ilmestyy päivittäin toistakymmentä lehteä. Aiemmin maanpaossa toimineet viestintäyhtiöt, kuten Irrawaddy, Mizzima ja Burman demokraattinen ääni, ovat perustaneet toimipisteen Myanmariin.

”Nyt tietoa ja huhuja on niin paljon, että joskus on luettava kymmenen juttua samasta aiheesta saadakseen todenmukaisen kuvan asiasta”, Aung sanoo.

Kriittisyydellä on rajansa

Sekä toimittajat että alaa valvovat järjestöt vahvistavat, että median tila Myanmarissa on parempi kuin 50 vuoteen.

”Toimittajat eivät pelkää olla kriittisiä”, vakuuttaa Myanmarin lehdistöneuvoston jäsen Chit Win Maung. Hänen mukaansa entiset tabut, kuten Suu Kyi ja hänen puolueensa tai etninen väkivalta ja korruptio, saavat reilusti palstatilaa.

”Lehdistönvapaudella ja oikeudella saada tietoa on kuitenkin yhä rajansa”, Maung jatkaa.

Rajoitusten takana voivat olla viranomaisten tai rahapiirien harjoittama painostus tai toimituksiin hiipineet etniset jännitteet. Tilannetta pahentaa journalistien heikko ammattitaito, joka on tulosta vuosikymmenien sensuurista ja eristyksestä.

”Joskus tuntuu siltä, että ikävöimme sensuuria”, englanninkielisen Myanmar Freedom -lehden päätoimittaja U Thiha Saw myönsi Yangonissa järjestetyssä kansainvälisessä lehdistönvapausseminaarissa.

Vankilatuomio yhä herkässä

Vaikka Seinin hallitus on avannut maata ulospäin ja sitoutunut uudistuksiin, median kohtelu muistuttaa välillä vanhoja aikoja.

Daily Eleven -lehden korruptiota tutkinut toimittaja sai joulukuussa kolme kuukautta vankeutta vahingonteosta ja kunnianloukkauksesta. Samoihin aikoihin neljä Unity Journalin toimittajaa pidätettiin, koska he kirjoittivat kemiantehtaasta, jolla epäiltiin olevan kytköksiä hallitukseen.

Burman demokraattisen äänen toimittaja Zaw Pe sai huhtikuussa vuoden vankeutta korruptiota opetustoimessa käsitelleestä jutusta. Eräs virkamies syytti häntä valtion omaisuuden väärinkäytöstä.

Pe joutui ilman lupaa kuvaamisesta vankilaani vuosina 2010 ja 2012. Myanmarissa on tällä hetkellä vangittuna ainakin kuusi journalistia.

Viisumit uusiksi

Ulkomaisten toimittajien pääsy Myanmariin on helpottunut viime vuosina, mutta uusia rajoituksia on ilmaantunut. Ainakin yhden ulkomaisen yhtiön kuvausryhmän viisumin saantia rajoitettiin sen jälkeen, kun se raportoi etnisestä joukkomurhasta läntisessä Rakhinen osavaltiossa tammikuussa. Toimittajien viisumit lyhennettiin kuukauteen ja uusiminen mutkistui.

Hallituksen tiedottaja Ye Htut kiistää rajoitukset. Hänen mukaansa lyhyitä työviisumeja anoneet toimittajat hyödynsivät monikertaviisumeja viipyäkseen maassa pitempään. Hänen mukaansa tapauksia oli toista sataa.

”Uudistamme viisumikäytäntöjämme”, Htut kuittaa.

Etniset jännitteet kiristyvät

Tarkkailijoiden mukaan etnisten jännitteiden kiristyminen alkaa näkyä myös mediassa.

”Valtavirran viestimissä etnisyys kuuluu heikosti”, sanoo Zin Linn, joka konsultoi Burma News Internationalia (BNI). Se on 12 Myanmarista raportoivat yhtiön yhteenliittymä, jossa on mukana myös vähemmistöjen edustajia.

Linn selittää raportoinnin yksipuolisuutta osin sillä, että Yangonissa toimivilla viestimillä ei ole resursseja raportointiin etnisten kiistojen vaivaamilta syrjäseuduilta. Hän pelkää myös itsesensuuria, sillä jännitteet ovat alkaneet hallita ensi vuoden vaaleihin liittyvää keskustelua.

Moni pelkää, että painostus ja resurssipula heikentävät median roolia puolueettomana tarkkailijana vaaleissa, jotka ovat Myanmarin historian tärkeä käännekohta.

Heikko koulutus ongelmana

Suu Kyi huomautti hiljan, että Myanmarin median suurimpia heikkouksia on nuorten toimittajien puutteellinen koulutus.

Linn sanoo tolkuttavansa BNI:n journalisteille, että kaikki lähteet on tarkistettava kahteen kertaan eikä pidä luottaa somessa velloviin vahvistamattomiin tietoihin.

Hän varoittelee myös omistajan taholta tulevasta painostuksesta. Hänen mukaansa hallitukset yrittävät kaikkialla vaikuttaa median linjaan taloudellisten kannusteiden avulla.

”Taloudellinen valta ja poliittinen valta ovat saman kolikon kaksi puolta”, Linn vakuuttaa.
 

***

Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes tukee Burma/Myanmarissa uraauurtavaa Yangonin elokuvakoulua