Uusimmat

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen kampanjan juliste Argentiinasta. (Kuva Juan Moseinco/IPS)

Machokulttuuri siirtyi sujuvasti nettiin Meksikossa

México (IPS – Celia Guerrero) Naisiin kohdistuva nettiväkivalta ei tapahdu erillään todellisuudesta, vaan somessa tulevat esiin samat sosiaalisen, taloudellisen, kulttuurisen ja poliittisen sukupuolisyrjinnän muodot kuin muuallakin yhteiskunnassa, kansainvälinen edistyksellisen tiedonvälityksen yhdistys (APC)  arvioi.

Meksikossa perinteinen machokulttuuri rehottaa myös somessa. Tuoreen esimerkin tarjoaa jupakka, joka syntyi, kun Eréndira Derbez ja Israel Espinosa arvostelivat Bocafloja-nimisen räppärin naisvihaa.

Vastahyökkäys kohdistui pelkästään Derbeziin eli kirjoittajakaksikon naisjäseneen. ”Pääväite oli, että en voi ymmärtää koko asiasta mitään, koska olen valkoinen nainen”, Derbez kertoo. Hän joutui vetäytymään somesta päivittäisten hyökkäysten uuvuttamana.

”Minua ei mainittu yhdessäkään vihaviestissä, kaikki osoitettiin Eréndiralle. Se, että hän ilmoittautuu avoimesti feministiksi, vain lisäsi vihaa”, Espinosa sanoo.

Lesbofeministin kova koulu

Luisa Velazquez avasi vuonna 2011 Twitter-tilin nimellä Menstruadora levittääkseen lesbofeministisiä näkemyksiään. Hyökkäykset alkoivat heti. Keväällä 2015 ne yltyivät niin, että Velazquez ja muut Lesboterroristas-ryhmän jäsenet joutuivat vetäytymään somesta.

”Kommentoijat uhkasivat raiskata, tappaa ja hirttää minut vaihtelevassa järjestyksessä”, kertoo Velazquez, joka kesti pitkään vihaviestejä ajatellen, että ne tulevat satunnaisilta nimettömiltä henkilöiltä. Hän lopetti vasta, kun tutut ihmiset uhkasivat paljastaa hänen asuinpaikkansa, ellei hän vetäytyisi netistä.

Sananvapausjärjestö Artículo 19 luonnehti tapausta tappioksi vapaalle keskustelulle naisten oikeuksista.

Myös feministipiireissä on ajateltu, ettei nettiväkivallalla ole merkitystä: kyse on ääriaineksista, joista ei ole todellista vaaraa, ja naisasialiikkeellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin tapella niiden kanssa, Erika Smith Meksikon APC:stä kertoo.

”APC:ssä arvioimme kuitenkin, että on kyse samoista vanhoista rakenteista. Kun netti valtaa yhä suuremman osan elämästämme, myös ongelman mittasuhteet kasvavat. Siihen pitää kiinnittää huomiota”, hän sanoo.

Tekijä on usein tuttu

APC alkoi vuonna 2012 koota verkkoon karttaa naisiin kohdistuvasta nettiväkivallasta . Tarkoitus oli osoittaa, että kyse on systemaattisesta toiminnasta ja vakavasta asiasta.

Heti paljastui, että kyse ei ole vain vauraan maailman ongelmasta. Naisia ahdistellaan yhtä lailla Serbiassa, Kolumbiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Pakistanissa, Keniassa, Filippiineillä ja Meksikossa.

Altteimpia somehyökkäyksille ovat 18–30-vuotiaat naiset, ja 41 prosentissa tekijänä oli tuttu henkilö.

Tutkituista tapauksista puolesta tehtiin valitus jollekin viranomaiselle, mutta niistä 70 prosenttia jäi kirjaamatta, koska tapahtumaan ei katsottu liittyvän rikosta tai väkivaltaa.

Smith siteeraa viranomaisten reaktioita valituksiin: ”Ei se ole todellista väkivaltaa. Tule takaisin, kun sinut raiskataan. Miten voit ottaa tällaisen tosissasi? Mikä on Twitter? En ymmärrä.”

APC:n selvitys paljasti, että vuosina 2012–2014 tehdyistä yli tuhannesta nettihyökkäyksestä 11 prosenttia johti myös fyysiseen väkivaltaan. Latinalaisessa Amerikassa se voi tarkoittaa murhaa, Smith muistuttaa.

Lisäksi nettihyökkäykset tuottavat naisille miltei poikkeuksetta henkisiä ongelmia, kuten masennusta, pelkoa ja ahdistusta, mikä vaikeuttaa elämää reaalimaailmassakin.

Facebook kuin pahantekijän talo

Ahdistelu todellisuudessa ja virtuaalimaailmassa kietoutui hiljan yhteen meksikolaisen El Universal -lehden kolumnistin Tamara De Andan elämässä. Hän paljasti somessa valittaneensa poliisille erään taksikuskin seksistisestä huutelusta pääkaupungin kadulla.

Tuloksena oli sakkolappu taksimiehelle ja tappo- sekä raiskausuhkauksilla ryyditetty vihapostitulva De Andalle.

”Viime aikojen hyökkäykset journalisteja vastaan ovat tehneet nettiväkivallan entistä näkyvämmäksi, mutta moni on kärsinyt siitä jo pitkään”, naisryhmä Luchadorasin jäsen Lulú Barrera sanoo.

”Minulle Facebook tuntuu samalta kuin asuisin väkivallantekijän talossa”, hän kuvaa.

Smith myöntää, että aggressioita tapahtuu eniten Facebookissa, joka on Meksikon suosituin some.

Facebookin mukaan sillä oli vuonna 2016 Meksikossa 61 miljoonaa käyttäjää, joista 41 miljoonaa käy sivuilla päivittäin. Meksikossa on noin 130 miljoonaa asukasta.

APC:n mukaan Meksikolla on asianmukaiset lait torjumaan naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa, mutta ongelmana on niiden toteuttaminen virtuaalimaailmassa.