Uusimmat

Kansalaisjournalismi tasa-arvon airueena

Bangkok (IPS – Stella Paul) Marokon Casa Blancassa asuva Ragae Hammidi, 25, opiskelee viikot liiketaloustiedettä, mutta viikonloppuisin hänestä sukeutuu kansalaisjournalisti. Hän tallentaa videolle asioita, joista valtavirran media ei raportoi.

Kerron siitä, mitä tytöille ja nuorille naisille tapahtuu. Kun tiedonvälityksestä vastuussa olevat eivät piittaa asiasta, raportointi jää minun velvollisuudekseni”, Hammidi sanoo.

Hän kertoo esimerkkitapauksen: Marokon lain mukaan raiskaaja välttää syytteen, jos hän avioituu uhrinsa kanssa. Raiskaajansa kanssa naimisiin pakotettu nuori nainen teki itsemurhan keväällä 2012. Virallinen media vaikeni asiasta seurausten pelossa, mutta naapurit uutisoivat asian.

 

”Vastaavia tarinoita on paljon. On kansalaisvelvollisuutemme kertoa niistä”, Hammidi painotti Bangkokissa joulukuun alkupuolella järjestetyssä ensimmäisessä globaalissa media ja tasa-arvo –foorumissa. Unescon järjestämä tapahtuma pyrkii vahvistamaan naisten roolia tiedonvälityksessä ja uusien kommunikaatiovälineiden käytössä.

Hammidi sai koulutusta GlobalGirl Media –järjestöltä, joka perehdyttää lukiolaistyttöjä tasa-arvokysymyksiin kansalaisjournalismin keinoin.

Marokossa ja muissa arabimaissa toimii tuhansittain kansalaisjournalisteja, joista monilla ei ole lainkaan alan kolutusta. Kännykkä ja internet ovat vauhdittaneet ilmiötä maissa, joissa perinteinen viestintä on hallituksen valvonnassa ja sananvapaus rajoitettua.

Hankalia aiheita

Fedwa Misk on Marokon Rabatissa ilmestyvän Qandisha– nettijulkaisun perustaja ja päätoimittaja. Vaikka kyse on valtavirran mediasta, toimittajista vain joka viides on saanut alan koulutuksen. Syynä on Miskin mukaan se, että julkaisu käsittelee hankalia asioista, kuten raiskauksia, perheväkivaltaa, kidutusta sekä naisia sortavaa lainsäädäntöä.

”Valtaosa kirjoittajistani on itse kokenut kauheuksia ja kertoo niistä rehellisesti. Se miellyttää lukijoita, jotka myös reagoivat sukkelasti, jos toimintaa tarvitaan”, Misk selittää.

Moni tasa-arvokysymyksiä käsittelevä kansalaisjournalisti on myös aktivisti ja valmis antamaan juttunsa julkaistavaksi maksutta. Yleensä se sopii medialle.

Bushra al-Ameen pyörittää naisten asioihin keskittyvää  al-Mahaba-yhteisöradiota Irakin Bagdadissa. Hän käyttää kansalaisjournalistien tuottamaa aineistoa varsinkin alueilta, joita oma toimitus ei kata. ”Lähetämme ohjelmaa 18 tuntia vuorokaudessa, joten otamme kernaasti vastaan tarjotun aineiston.”

Vaarat vaanivat

Kansalaisjournalistit kohtaavat samoja riskejä kuin ammattilaiset ja ovat tulenaroilla alueilla, kuten Syyriassa, usein hengenvaarassa, muistuttaa Doha Centre for Media Freedom.

”Pidätyksiä, ampumisia, järjestelmällisiä raiskauksia ja kidutusta – kansalaisjournalistit altistuvat väkivallan eri muodoille päivittäin. Lukuja on vaikea selvittää, koska moni heistä toimii reportterina vain ajoittain”, sanoo Egyptin journalistiliiton varapuheenjohtaja Abeer Saady.

Saady on toimittajantyössään joutunut itse Egyptin poliisin kiduttamaksi. Nyt hän koettaa jäljittää ja kouluttaa naispuolisia kansalaisjournalisteja arabimaissa. ”Turvakoulutus olisi heille tarpeen, sillä jos jotain sattuu. korvauksia ei ole luvassa.”

Kansalaisjournalistit tarvitsevat koulutusta myös jutunteossa, Peter Townson Dohan keskuksesta muistuttaa.

”Kun lähteet eivät useimmiten ole tiedossa, emme voi tietää, mikä on totta ja mikä liioittelua”, hän täsmentää.

Yhdysvaltain Oregonissa toimiva World Pulse –verkosto kokoaa yhteen noin 50 000 kansalaisjournalistia. Järjestön strategia- ja kumppanuusjohtaja Rachael Maddock-Hughes kertoo, että se järjestää koulutusta naisaktivisteille 190 maassa.

Koulutus auttaa naisia terävöittämän esimerkiksi perheväkivaltaa käsitteleviä juttujaan ja hankkimaan niille lisää yleisöä. Järjestö myös välittää juttuja johtaviin valtavirran viestimiin, Maddock-Hughes kertoo.