Uusimmat

Israelin sotilaat toimittajien kimpussa Länsirannalla

Kafr Qaddoum, Länsiranta (IPS – Mel Frykberg*) Raportointi palestiinalaisten mielenosoittajien ja Israelin sotilaiden kahinoinnista Länsirannalla käy yhä vaarallisemmaksi. Lukuisia toimittajia on haavoittunut hyökkäyksissä, joita Israel näyttää kohdistavan heihin tarkoituksella.

Israelin ulkomaantoimittajien yhdistys on vuoden aikana esittänyt useita vastalauseita sekä ulkomaisiin että palestiinalaisiin journalisteihin kohdistuneesta väkivallasta. Yhden lausunnon mukaan puolisotilaallinen Israelin rajapoliisi hyökkäsi viikon aikana neljästi kansainvälisille viestimille työskentelevien toimittajien kimppuun vahingoittaen heitä ja heidän työvälineitään.

Järjestö näkee ennennäkemättömän väkivallan taustalla politiikan muutoksen. Useissa tapauksissa toimittajia on esimerkiksi tulitettu harkitusti kumipäällysteisillä luodeilla.

Israelin laki kieltää ampumasta kyynelkaasukanistereita suoraan ihmisiä kohti, mutta toimittajia on joutunut niidenkin maalitauluksi. Israelin joukot myös tulittavat palestiinalaisia mielenosoittajia yhä useammin kovilla, ja toimittajatkin saavat osansa.

Hyökkäysten kohteena ovat useimmiten palestiinalaiset miestoimittajat ja -kuvaajat, jotka työskentelevät ulkomaisille tai paikallisille viestimille.

Toimittajat ilman rajoja ilmaisi viime vuonna huolensa palestiinalaiskollegoihin kohdistetusta väkivallasta. Järjestö uudisti hiljan lausuntonsa ja viittasi YK:n ihmisoikeusneuvoston maaliskuun lopulla antamaan päätöslauselmaan, joka korostaa mielenosoitusten raportoinnin tärkeyttä ja tuomitsee toimittajiin kohdistuvan väkivallan.

Tilanne oli nykyistäkin pahempi viime heinä-elokuussa käydyn Gazan sodan aikana, jolloin Israel surmasi 17 palestiinalaista toimittajaa.

Länsimaalaisuudesta on yhä apua

Toimiessani IPS:n avustajana alueella olen vuosien mittaan nähnyt lukuisia toimittajiin kohdistuvia hyökkäyksiä ja joutunut itsekin ahdistelluksi.

Viime perjantaina sotilaat seisottivat minua kaksi tuntia kuumassa paahteessa, kun yritin päästä seuraamaan yhteenottoja Kafr Qaddoumissa. Pääsy estettiin myös muilta toimittajilta, ambulansseilta ja mielenosoittajilta.

Minulla on Israelin valtion akkreditointi – joka on evätty useimmilta palestiinalaisilta toimittajilta – ja pääsin tuntien odotuksen jälkeen kylää valvovan Israelin armeijan edustajan puheille.

Länsimaalaisuudestani oli se hyöty, ettei minua rökitetty eikä työvälineitäni takavarikoitu.

Kuukausi sitten olin Jelazonin pakolaisleirin lähellä, kun sotilaat takavarikoivat kaluston palestiinalaiselta kameramieheltä. Hän pyysi kalliita laitteitaan takaisin, mutta sai tylyn kehotuksen painua tiehensä.

Pääsin komentavan upseerin puheille ja vetoomukseni tehosi: palestiinalainen sai kameransa takaisin.

Toisella kertaa olin matkalla Jelazoniin palestiinalaisessa ambulanssissa, joka oli menossa hakemaan yhteenotoissa haavoittuneita nuoria. Sotilasajoneuvot kuitenkin tukkivat tien ja estivät ambulanssin etenemisen.

Ilmeisesti Israel kantaa yhä huolta kuvastaan länsimaisessa mediassa, koska puuttumiseni asiaan tuotti jälleen tulosta ja ambulanssi pääsi leiriin.

Se, että olen australialainen, valkoinen ja nainen, on lauhduttanut israelilaissotilaiden aggressiivisuutta monessa väkivaltatilanteessa. Sotilaat ovat huolestuneet turvallisuudestani ja kehottaneet minua siirtymään suojaan.

Tiedän kuitenkin, että olen turvassa tulitukselta vain äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Siksi pysyttelen loitolla yhteenottojen etulinjasta.

* Mel Frykberg on australialainen naistoimittaja ja toiminut IPS:n avustajana Lähi-idässä useita vuosia.